Nyt kun äitiyttä on takana viisi kuukautta, osaa jo ajatella, mitä tekisi toisin seuraavan vauvan kanssa. Mitkä hankinnat ja käytännöt ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, mikä taas täysin turhaksi? Sensei pohti samankaltaisia juttuja eilen, ja kiinnostavaa olisi lukea muiltakin vastaavaa! Tässä kuitenkin omaa listaani:

Nukkumisjärjestelyt

Sivuvaunu on helpottanut yöimetyksiä niin paljon, että sen voisi ottaa käyttöön alusta asti tai ainakin heti siinä vaiheessa, kun yöheräämisiä alkaa olla turhan tiuhaan. Ihan pientä vauvaa en kyllä uskaltaisi jättää viereeni nukkumaan, joten ehkä tämä kunnolla toimisi vasta siinä 3-4 kk iässä.

Pinnasängyn reunapehmusteeksi valitsisin jonkin neutraalin, yksivärisen, pehmeän kankaan. Raidallinen kangas houkuttelee repimään ja raapimaan ja karhean kankaan raapimisesta kuuluu varsin kova ääni.

En tiedä, miten se tapahtuisi, mutta yrittäisin opettaa vauvan nukahtamaan itsekseen sänkyyn.

Syöminen

Totuttaisin vauvan pulloon alusta alkaen. Nyt pullomaidon antaminen lopetettiin Jipon oppiessa kunnolla tissille eikä se tauon jälkeen ole ikinä alkanut oikein sujua.

En ahdistuisi korvikkeen käytöstä ja ottaisi stressiä rintamaidon pumppaamisesta. Jos maitoa ei riitä varastoitavaksi asti niin sitten ei.

Varusteet

Valitsisin vaunut, joissa ratasosan saa kasvot työntäjään päin. Lisäksi nelipyöräiset vaunut kääntyvillä etupyörillä voisivat sittenkin olla näppärämmät kuin nämä kolmipyöräiset, jotka ovat jotenkin tosi pitkät eivätkä sovi portaiden vaunuluiskiin. Toisaalta nämä Phil&Ted’s Navigatorit ovat tosi ketterät ja kevyet työntää ja pärjäävät isojen renkaiden ansiosta hyvin maastossa ja lumihangessakin. Lisäksi näissä on sisarusominaisuus, joten todennäköisesti emme uusia vaunuja ole kuitenkaan mahdollisen pikkusisaruksen tullessa hankkimassa.

Olisin ostanut vaunujen turvaistuinadapterin aiemmin ja myös ottanut sen käyttöön. Monilta vaunukiukuilta olisi luultavasti vältytty, jos olisin alkanut käyttää kaukaloa jo aiemmin. Siinä utelias vauva pääsee kurkistelemaan maisemia ja möllöttämään pystymmässä asennossa, mikä ainakin Jippoa miellyttää.

En olisi ostanut kudottua kantoliinaa, vastasyntynyt vauva on huomattavasti helpompi sujauttaa trikoiseen liinaan ja edelleenkin se toimii. Tosin valitsisin ehkä leveämmän trikoisen liinan kuin tuo nykyinen hug-a-bub, niin että henkselin saisi helpommin vauvan pään yli.

Sitteriä, hyppykiikkua, itkuhälytintä tai leikkimattoa meillä ei ole eikä niille ole ollut tarvettakaan. Jippo viihtyy hyvin lattialla ja vaativammistakin kausista selvittiin kantoliinan avulla. Toisen vauvan kanssa tajuaisin kyllä aikaisemmin ottaa vauvan pehmeällä alustalla aina sinne, missä minä kulloinkin puuhailen, enkä yrittäisi jättää pientä yksinään olkkariin. Emme ole viitsineet nukuttaa Jippoa ulkona avoimella pihalla, joten itkun on aina kuullut ilmankin hälytintä. Pihapäikkäreitä varten hommaisin hälyttimen ja niitä myöskin ehkä yrittäisin harjoittaa. Leikkimiseen on riittänyt pehmoinen alusta ja isäni nikkaroima lelukaari.

Ottaisin ehdottomasti äitiyspakkauksen. Jokaista sen vaatetta on tullut käytettyä runsaasti, ja uuden laatikon sisältöä oli ihana penkoa.

Omat toimet

Ottaisin enemmän omaa aikaa heti alussa.

Osaisin varautua alun väsymykseen.

Yrittäisin muodostaa selkeämpää päivärytmiä heti alussa.

Stressaisin vähemmän.

Tekisin enemmän ruokaa pakkaseen ennen vauvan syntymää.

Pussailisin enemmän ja jättäisin vauvan pienempänä isovanhempien hoiviin, niin että saisimme J:n kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Ensimmäistä kertaa kuukausikatsaus, jossa en kauhistele ajan pikavauhtista kulumista. Tuntuu, että vauvan kehityksessä ei ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa tämän kuukauden aikana, ja kenties keskitalvikin jähmettää ajan kulkemaan hitaammin.

Viisikuukautinen Jippo…

…syö lounaaksi desin kasvissosetta ja totuttelee aamupuuroon sekä iltapäivän hedelmäsoseeseen

…saattaa pärjätä päiväsaikaan kolmekin tuntia ilman tissiä

…mutta tankkaa yöllä edelleen useamman kerran

…nukkuu nykyään yönsä pinnasängystä muokatussa sivuvaunussa äidin öiden helpottamiseksi

…ja jää usein ensimmäisen yöimetyksen jälkeen vahingossa kainaloon koko yöksi, kun äiti ehtii simahtaa tisseilyn aikana

…yrittää kovasti ryömiä

…mutta liikkuu toistaiseksi vain taaksepäin

…tai kiertää napansa ympäri

…saattaa kieriä parikin kierrosta putkeen ja löytyä sen seurauksena yllättävistä paikoista

…on löytänyt jonkinlaisen päivärytmin

…nukkuu mielellään kolmet päikkärit

…mutta kiukustuu, jos yritetään siirtää sylistä sänkyyn nukkumaan

…ei pidä vaunukopasta (eikä sinne oikein enää mahdukaan)

…matkustaa nykyään vaunurunkoon kiinnitetyssä turvakaukalossa, josta on mukava katsella maisemia

…on aikamoinen kuumakalle ja käyttää pakkassäälläkin niin vähän ulkovaatteita, että muita äitejä (ja joskus omaakin) hirvittää

…hymyilee ja hekottelee iloisesti jo pelkästään äidin tai isän tullessa näköpiiriin

…juttelee höpöäänillä iloisesti pitkiäkin tarinoita

…viihtyy hyvin lattialla, kunhan ei jää liian pitkäksi aikaa yksin

…on hurjan hauska ja iloinen pikku vekkuli <3