Huippuhauska vauvasirkus ja muita harrastuksia

No nyt on harrastuskausi korkattu. Maanantaina alkoi vauvamuskari, eilen jumppa ja tänään vauvasirkus.

Muskari oli sellaista kuin tutustumiskäynnin perusteella osasi odottaakin, leppoisaa lauleskelua, loruttelua ja marakassien heiluttelua. Jippo tosin tunki marakassin pullean pään innoissaan niin syvälle suuhunsa, että itkuhan siitä pääsi. Kevättä kohti mentäessä poitsun into musisointia kohtaan varmaan lisääntyy entisestään taitojen karttuessa. Ryhmä oli kivan pieni ja vetäjä ihan mukava, Jippo oli paikalla olleista osallistujista nuorin mutta reippaasti mukana.

Jumppa olikin sitten jotain ihan muuta kuin työviksen lempeä jooga – siellähän tuli oikeasti hiki! No hyvä niin, olen taas päässyt melkoisen huonoon kuntoon, kun en vielä löysien nivelieni vuoksi ole uskaltanut derbyradoille palata. Jippo möllötti suu auki mukana touhuissa, ihan menestys siis siltäkin kannalta. Ryhmä oli tosi iso mutta niin oli onneksi salikin, hyvin mahtuivat kaikki jumppaamaan. Neuvolan äitiryhmästä tuttujen äitien kanssa jatkoimme vielä lounaalle viereiseen kahvilaan, kiva kun on kavereita mukana!

Mutta oi se vauvasirkus, ihan huippua! Aluksi meinasi hirvittää, kun homma lähti käyntiin jo suunnilleen volteilla ja ties millä kieputuksilla, mutta voi miten Jippo nautti! Tyyppi kikatti ihan fiiliksissä villeimpienkin temppujen jälkeen, mahtavaa. Ainoastaan kuperkeikka ei vielä onnistunut, kun Jipsuliini ei osannut laittaa leukaa rintaan, ja loppuvaiheessa tunnin mittaista sessiota alkoi hieman nälkä ja väsy painaa. Meidän riehupullalle kyllä just passeli harrastus. Ryhmässä taisi olla seitsemän vauvaa, Jippo oli taas nuorimmasta päästä mutta ihan sopivassa iässä kuitenkin.

Nyt kun päivät ovat taas menoa ja meininkiä täynnä, kaipaan iltoihin jotain omaa rauhoittumishetkeä kotona. En vain oikein osaa ottaa omaa aikaa ja irtautua hetkeksi äidin roolista, siinäpä harjoiteltavaa lähitulevaisuuteen.

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo

Hääpukupäivä

Tänään ilmeisesti vietetään jonkin sortin hääpukupäivää, joten muistellaanpa tälläkin tontilla vähän parin vuoden takaisia kestejämme. Kuvat nappasin facebookistani, kun tässä olohuoneen kämäkoneella päikkärivauva sylissä datailen, joten niiden laatu on mitä on.

haat1.jpg

Hääkampaus made by äiti, naama au naturel kuten aina, kimppu lähikukkakaupasta mätsäämään pöytäkoristeiksi kerättyihin auringonkukkiin, rannekoru J:n antama, hääsateenvarjo ulkovihkimistä varten Stockalta ja se mekko pitkään himoittu, vuosi ennen häitä tilattu All Saintsin laskuvarjomekko. Sopivan rentoa ja luonnollista meille.

Vihkiseremonia suoritettiin rippipappini (joka myöhemmin myös Jipon kastepappina kunnostautui) toimesta Bodomjärven rantakalliolla (ei siellä murhapaikalla kuitenkaan), juhlia jatkettiin lahden toisella puolen vanhan navetan vintillä. Hääpari souti järven yli juhlapaikalle satapäisen hääväen vilkuttaessa rannalta. Juhlissa syötiin, kuunneltiin lauluesityksiä, leikittiin ja tanssittiin melko perinteisen kaavan mukaan mutta kuitenkin ihan meidän näköisesti. Häät saivat jälkikäteen paljon kehuja lämminhenkisyydestään – helppoon ja mukavaan yhdessäoloon tähtäsimmekin.

haat2.jpg

Tässä vielä mekko kokonaisuudessaan tanssin pyörteissä kuvattuna. Kenkinä vuorottelivat Vagabondin korkkarit ja gladiaattorisandaalit, saatoinpa paljain jaloinkin hipata jossain vaiheessa.

Ja mikäpä meidän häissämme poikkesi muista? Morsiamen ulkomuotoon kului vähemmän rahaa kuin sulhasen, vaikka pukuja inhoava J:kin oli sonnustautunut rennosti pellavahousuihin ja liiviin (mutta se oli kallis Tiger of Swedenin liivi, jonka patistin säästäväisen mieheni ostamaan). Molemmat selvisivät luultavasti tavanomaista vähemmällä. Minulla ei ollut kaasoa, sen sijaan pyysin eri kaveriporukoitani keksimään jotain pientä ohjelmaa. Teimme tosi paljon järkkäilyjä itse, vielä hääaamuna järkkäilimme vanhempieni kanssa pellolta poimittuja auringonkukkia pöytiin. Vihkiminen oli ulkona mutta kirkollinen seremonia. Häät olivat syyskuun alussa. Viina ei juurikaan virrannut, meidän puolesta tarjottiin vain onnitteluskumppa ja loppu oli omakustanteista. Juhla oli iso mutta intiimi – yhdistelmä, joka harvoin onnistuu.

Ihan parhaat häät.

Muoti Rakkaus Ystävät ja perhe Trendit