Tavoitteet ja niiden toimiminen

Sain eilen kommenteissa kysymyksen että millainen suunnitelma minulla on kilojen suhteen. Varsinaista suunnitelmaa ei sen kummemmin ole, mahdollisimman paljon mahdollisimman pian. Mietin yöllä kun nukuin huonosti, että miten motivoisin itseäni enemmän vielä saavuttamaan sen haaveeni. Siten että teen taulukon kiloista jotka tippuvat sekä tiettyyn kilo määrään mennessä saan jonkin kivan palkinnon ja ei, en puhu nyt mistään kakuista ym. vaan esimerkiksi kasvohoidosta kun ensimmäiset 10 kiloa on tiputettu. Tai nautinnollinen ilta poikaystävän kanssa jossain ravintolassa tai romanttinen deitti ilta.

Mutta ne tavoitteet siis ensimmäinen tavoitteeni on olla minun ja S:n (siis poikaystäväni) 2 vuotis päivänä 10 (siis kymmenen) kiloa kevyempi. Tämä päivä on toukokuussa eli aikaa on 5 kuukautta, joka vielä tuntuu pitkältä mutta aika menee nykyään niin nopeasti että ei mene kuin yksi hujaus kun ollaan jo siellä toukokuussa.  Tietysti enemmän saan pudotettua niin aina parempi. Olisi ihanaa päästä nauttimaan kunnon illallisesta ravintolassa ja ei tarvitsisi koko ajan miettiä sitä, että muut ajattelevat minun olevan norsu posliinikaupassa.   Vaikka ensimmäisen 10 kilon jälkeen ei varmaan paljoa muutosta ole mutta uskon että itselleni se on aika iso juttu. Ja varmasti auttaa jatkamaan koko suurta urakkaani, eli sellaisen 60 kilon kadottamista.

Suurin ongelma on ehkä se että muut ihmiset ymmärtävät minun projektin, tarkoitan siis minun ja S:n vanhempia, isovanhempia… Se että he ymmärtävät sen on varmasti erittäin vaikea tehtävä. Mutta pitää vain pysyä vahavana ja luottaa siihen että pystyn tähän ja saan nauttia erilaisista asioista terveempänä.  Toivon että ne ymmärtävät kun tämä on mulle ja mun ajatuksille omasta itsestäni.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Mieli

Kuka kirjoittaa mistä?

Haluan aloittaa koko jutun aivan alusta ja totuuden kertoen. Olen 22-vuotias (pian 23v.) nuori naisen alku Espoosta. Olen syntynyt ja elänyt nuoruuteni Turussa. Muutin Espooseen 2011 tammikuussa, koska tunsin jotenkin että Turku on liian ahdas minulle kaikkien ikävien muistojen ja ihmisten vuoksi. Moni varmasti miettii että miten noin nuorella voi olla ikäviä muistoja lapsuuden kaupungistaan. Siksi että minua on aina, niin pitkälle kuin vain pystyn muistamaan, kiusattu. Haukuttu. Nolattu.  Petetty.  Rikottu.

Olen aina ollut isompi kuin muut tytöt luokallani. Olen suhteellisen pitkä, 173,5 cm mitattu kylläkin yläasteella. Mutta se paino, en ole koskaan pysynyt millään käyrällä joita lapsista tehdään. Olen ollut aina syrjäytynyt, hiljainen hissukka joka ei koskaan pitänyt itsestään ääntä saati pitänyt luokan edessä esiintymistä. Valitettavasti kiusaajani pitivät siitä.   Tällä hetkellä vaaka näyttää kolmenumeroista lukuja, 141,8kg. Tavoitteenani olisi päästä normaaleihin mittoihin eli jonnekin 80-70 kg paikkeille. Tässä riittää urakkaa mutta uskon että pääsen näihin lukemiin.

Koska en oikein, koskaan kuulunut mihinkään minulla oli vain muutama hyvä ystävä ja heidän kanssaan vietin aikaani. Eräs näistä kullan arvoisista ystävistäni on Liina. Olemme tunteneet päiväkodista asti ja ystävyys jatkuu vieläkin. Olemme riidelleet kerran ja se kaduttaa minua ihan hirveästi, onneksi löysimme yhteisen sävelen uudestaan.  

Mutta tärkein syy tämän blogin perustamiseen on se, että haluan tehdä tämän painon pudotus projektini julkisesti koska näin minun on pakko jatkaa ja jatkaa että olen mallina muille painon kanssa taisteleville. Että pohjalta pääsee ylös kun uskoo itseensä ja siihen, että pystyy todella tekemään jotain suurta mistä muutkin voivat olla ylpeitä!

Tavoitteeni on kirjoitella kerran päivässä mutta saatan jakaa pelkän kysymyksen mihin aikaan tahansa ja toivon että siitä tulisi pientä kommentti virtaa ja oikeasti että ihmiset lukisivat ja saisivat jotain irti tästä ja minun elämästäni. Toivon että joku saisi jotain irti tästä. Olette minulle motivaattoreita jatkaa tätä projektia loppuun saakka.

 

Lähestykää rohkeasti vaikka spostilla tai kommenteilla !

 

-PauPau

Suhteet Oma elämä