Lily

Pedapulinaa

Pedapulinaa
pedapiia

Teesejä muistin tueksi

vaara_ja_tunturi.jpg

Muistilista opetusharjoittelijalle, joka hyppäsi aikuisten parista lapsia opettamaan:

  1. Älä luule tietäväsi nykymusiikista mitään. Lisence to kill on nykyään Lisence to chill.
  2. Avaa kaikki käsitteet ja mieti, miten asian voisi ymmärtää väärin. Esimerkiksi näin ”Nyt puhumme siitä, mitä eroa on tunturilla ja vaaralla.” Luo turvallisuutta: ”Vaara ei ole mitenkään vaarallinen, se on vain nimi tuollaiselle pienemmälle kukkulalle.” Älä huoli. Jos et tätä kerro, joku kyllä kysyy.
  3. Teetä toiminnallisia harjoituksia, ne virkistävät. Jos joku ehtii kiivetä tuolille (kun piti seistä lattiaan teipatulla janalla), pyydä hänet alas. Jos hän pyynnöstä huolimatta hyppää pöydälle, rukoile nopeasti, ettei hän tipu. Samalla pyydä häntä jämäkästi tulemaan mukaan toiminnalliseen harjoitukseen (jonka teettämistä ehkä jo kadut). Iloitse kellon soimisesta.
  4. Edellisestä johtuen lisäys muistilistaan: Varmista, ettei vieressä ole tuolia tai pöytää, jos tarkoitus ei ole kiipeillä niissä.
  5. Laske Marimekon paidat (;) opettajainhuoneessa aamuisin. Onko niitä enemmän kuin pöydällä säilytettäviä löytöleluja?
  6. Leimaudu harjoittelun ohjaajaan ja pahoittele sitä. Huojennu, kun hän toteaa mäyräkoiran omistajana tottuneensa siihen, että joku seuraa joka paikkaan.
  7. Ihmettele sitä, että näet rehtorin joka päivä.

Ja vakavammin:

  1. Iloitse käsittämättömästä onnesta harjoittelun ohjaajan suhteen. Mistä näitä Ihmisiä oikein tulee!?
  2. Ime itseesi ohjaajan ja koulunkäyntiavustajan kokemustietoa juuri näistä oppilaista.
  3. Lue saamaasi listaa luokan arvoista. Havaitse ja pohdi, miten arvot näkyvät käytännössä.
  4. Usko, kun harjoittelun ohjaaja sanoo, että kaikkea voi kokeilla.
  5. Mieti, miten opetuksesi täyttää monikanavaisuuden odotuksen. Luokkaan mahtuu monia oppimisen haasteita. Onko opetuksesi visuaalista? Liikutaanko tarpeeksi? Puhutko itse sopivasti vai liikaa? Millaisia sanoja käytät?
  6. Ole jämäkkä ja vaadi tarpeeksi, vaikka pikku nappisilmä herättäisi paijaus-tunteita. Teet palveluksen.
  7. Kiitä heti kun sujuu!
  8. Ole juuri niin innostunut kuin oikeasti olet. Olet nyt harjoittelija, kukaan ei oudoksu tai tuomitse sinua innostuksen vuoksi.
  9. Älä pelkää mitään, nauti joka hetkestä.

Piia

 

P.S. I´m on fire. Kirjaimellisestikin. Neljä päivää lasten parissa ja jo iski kuume.

 

Avainsanat:
Puheenaiheet Opiskelu Höpsöä Syvällistä
pedapiia

Huomenna se alkaa!

Opetusharjoittelu alkaa huomenna. Mahtavaa!!! Paikan kanssa kävi kuten toivoin. Pääsen opettamaan noin kymmenvuotiaita turkulaisia.

Kokemusten kerääminen alkaa huomenna klo 8.00 koulun pihalta, josta harjoittelun ohjaaja minut antamieni tuntomerkkien perusteella löytää. Tuntomerkit? Punainen polkka ja ääliömäisen innostunut hymy. Toistaiseksi opetusharjoitteluun liittyy siis vain suunnitelmia, toisten antamia neuvoja ja odotuksia.

Innostuneena suunnittelin tekeväni nimilapun, etteivät lapset pelästy uutta aikuista luokassaan. Mies ohjeisti kysymään harjoittelun ohjaajan mielipidettä nimilapun tarpeellisuudesta. ”Vaikka luultavasti sä väsäät nyt heti jonkun nyrkinkokoisen auringonkukan mallisen nimilapun sekä itselles että ohjaajalle.”

Toisten antamista neuvoista kärkikategoriaan kiilaavat Tyttären ja Työystävän antamat viisaudet. Tytär kyseli tarkkaan harjoitteluluokkani sukupuolirakennetta ja ohjeisti sitten opettamaan vain tyttöjä. ”Annetaan takaisin se, että tytöt ei aikanaan saaneet käydä koulua!” Työystävä sen sijaan kehotti välttämään kouluruokaa kaikin tavoin ja pujahtamaan läheiseen trendikahvilaan muiden syödessä koulun laitosmurkinaa. Lisäksi hän esitti toiveen palkattoman vapaan unohtamisesta ja pinkomisesta omalle työpaikalle talkootyötä tekemään aina tauoilla. Matka kun on lyhyt. Hauskimmat neuvot eivät aina ole parhaita, luulen.

Harjoittelun ohjaaja kuulosti mukavalta, menen levollisin mielin. On mielenkiintoista päästä opettamaan minulle täysi vierasta ikäryhmää ja hypätä ammatillisesta koulutuksesta perusopetukseen. Monta jännittävääkin asiaa keksin. Pystynkö pitämään pokkaa, jos lasten jutut ovat yhtä huvittavia kuin omieni? Mitä jos lasken jännityksissäni itse ihan metsikköön? Toimiiko ”hyyyyvä kysymys, mitä te muut tähän sanoisitte?” -strategia alakoululaisten kanssa vai paljastuuko se, miten surkea oikeasti olen maantiedossa? Yliopiston lehtori tulee katsomaan yhden oppitunnin. Toivon kiihkeästi, ettei silloin ole suunnistusta, palloilulaleja tai teknistä työtä. Jos on, vaihdan nimimerkkini PuoskariPiiaksi.

Positiivisia odotuksia on huikeasti enemmän kuin jännityksen ituja. Kuulin harjoittelun ohjaajasta positiivisia juoruja. On kuulemma erityisopetuksen monien menetelmien osaaja ja vielä mukava ihminenkin. Lasten kohtaamista ja ryhmän ohjaamista odotan malttamattomana. Kiintoisaa on nähdä peruskoulun opettajainhuonekin sisäpiirin puolelta. Onkohan siellä asiallista? (”Ei missään oo, vaikka kaikki niin luulee”, sanoisi Työystävä.)

Uskon, että opin ja koen paljon. Toivon monien ennakkoajatusteni saavan kyytiä tulevan neliviikkoisen aikana. Nyt kuitenkin alan etsiä maripaitaa, saman firman läppälaukkua ja puuhelminauhaani. Sitten voinkin aloittaa auringonkukkien askartelun.

Wish me luck!

 

 

Avainsanat:
Hyvinvointi Mieli Opiskelu