1. Join Red Bullia ensimmäistä kertaa ikinä. Lapsi oli ostanut sellaisen salaa ja se otettiin haltuun. Periaatteen vuoksi en heitä avaamatonta juomaa roskiin, joten pääsin makumatkalle. Päätelmä: siirappinen maku, piristävä (lume?)vaikutus, ei siipiä.

2. Jengii näköjään kiinnostaa. Yliopiston parkkipaikka loistaa tyhjyyttään aamuisin. Myöhemmin päivällä siellä vallitsevat viidakon lait ja suomalaiset yltyvät tööttäämään ja kurvailemaan vapaisiin spotteihin. Päätelmä: ajoissa tuleminen säästää hermoja ja saa hetkeksi aikaan valheellisen tunteen, että on itse innokkaampi ja ahkerampi kuin kukaan.

3. Matematiikan opettamisen oppiminen herättää kuhinaa. On niitä, jotka haluavat ilmaista osaavansa ja niitä jotka haluavat kertoa mielestään hauskoja esimerkkejä. On kyselijöitä, jotka haluavat varmistaa ymmärtäneensä. Itse sukkuloin sujuvasti kolmen ensin mainitun ryhmän välillä. On myös joukko, jonka mielestä opinnoista ei saa mitään uutta. Tämä on opettajan pedagogisistakin tuttu Paperit pois -joukko, joka on tullut hakemaan todistuksen varmemmaksi vakuudeksi. Havaintojeni mukaan tämä joukko jää pieneksi opintojen edetessä, oppimisesta kun innostuu vuoden mittaan ;). Päätelmä (täysin subjektiivinen, kuten kaikki muukin täällä): oppiminen on ajoittain ärsyttävää ja matematiikka erityisen ärsyttävää. Siinä onnistumisesta saa siksi suurimmat kicksit.

4. Monikanavainen opettaminen elää myös vapaa-ajalla. Kurssiemäntänä piirtelen illan kulkua kuin punatukkainen Kylli-täti ja heitän tukiviittomia joukkoon, kun huomaan huonokuuloisen ilmaantuneen osallistujajoukkoon. Työpaikan yt-neuvottelujen syytä selitin lapselle piirtämällä kaksi eri kokoista rahasäkkiä, joista valitettavasti tulevan rahan säkki oli laiha ja kevyt toiseen säkkiin verrattuna. Vertaus meni perille. Päätelmä: strukturoivat ja visualisoivat keinot sopivat kaikkeen!

5. Omenanäkymissä lenkkeillessä huolet unohtuvat. Päätelmä: Ilo rakkaista läheisistä ja elämästä yleensä nousee päällimmäiseksi. 

________________________________________________________________________

P.S. Blogissa on ollut hiljaista. On kuin aivoni olisivat menneet lukkoon viikon takaisesta yt-ilmoituksesta. Olo on ollut hajanainen ja huolestunut. On tuntunut, että ainakaan mitään iloista ei sovi kirjoittaa. Valitusvirttäkään en halua tuottaa, ketä sellainen kiinnostaa! Yt-neuvottelut ovat mielessä joka hetki, mutta yt-blogia en halua kirjoittaa.

Laittaakseni itseni ruotuun palasin ajatuksiin, jotka olivat mielessäni aloittaessani blogin pidon. Kirjoittaisin niitä asioita, jotka kulloinkin ajankohtaisia ovat. Aidosti. Hyvällä kielellä. Kirjoittamisen ilosta.

Ilon kautta siis! Lapsi sanoi eilen: ”En mä usko, että ne isää sieltä laittaa pois!” Minä vastasin, etten itsekään toivo niin tapahtuvan. Hän jatkoi: ”Enkä mä usko, että säkään potkuja saat.” Kysyin, mikä saa hänet ajattelemaan näin. Syy oli yksinkertainen: ”No, sä oot mun äiti!” Riittäisikö perusteluksi?