Luottovaate

Laura kirjoitteli palstallaan luottovaatteistaan. Ja niinhän se on, joissain vaatekappaleissa on vaan sitä jotain. Aamusta toiseen ne on kiva vetää päälleen, ne ovat mukavia, huolettomia tai ne heijastavat omaa identiteettiä just eikä melkeen. Toivon kovasti, että jonain päivänä vaatekaappini jokaisesta jäsenestä voisi sanoa näin. Tällä hetkellä siellä on joitain kaapuja, jotka ovat joskus olleet suosikkejani, mutta jotka eivät juuri nyt tunnu oikeilta. En kuitenkaan henno heittää niitä pois, luottoa löytyy, että jonain päivänä ne taas kolahtavat yhtä lujaa kuin muinaisina tähtihetkinään. 

Jutusta inspiroituneena aloin kuitenkin metsästää vaatekaappini tukipilareita. Tällaiset sieltä nyt valikoituivat.

Ihana ihana mekko, jonka hankin jo melkein kymmenen vuotta sitten. (Kyllä, tämän oivaltaminen tuli vähän shokkina itselleni. Mihin katosivat vuodet, kysyn vaan.) Mekko on yksi parhaista löydöistäni Uffilta, hintaa ei ollut montakaan euroa. Lähempi tarkastelu paljastaa, että kyseessä on suomalainen tuote. Kangas on sopivan jämäkkää. Mekko on yhä tosi hyvä kuntoinen, vaikka olen käyttänyt sitä paljon. Mukaan kuuluu samasta kankaasta tehty vyö. Mekko istuu päälleni täydellisesti, ja vaikka kuvassa se ei näytä kummoiselta, on malli vyön kanssa puettuna oikein kiva. Ja onhan se pakko myöntää, tämä vaate muistuttaa minua lukioajoista.

 

Vaatekaappini melko uusi tulokas, R/H:n ihana Mickey-paita. Ihastelin paitaa muutaman kuukauden nettikaupassa, ja lopulta päätin uuden vuoden kunniaksi ostaa sen. Pidän siitä, että paita on ajaton ja tuollainen rento, mutta samalla siinä on sitä jotain, pieni juju. Uskon käyttäväni paitaa kauan. Ainoa todellinen uhka vaatteen pitkäikäisyydelle on kuin tyhjästä ilmestyvä kastikeroiske tai suklaatahra. Kuvaushetkelläkin bongasin rinnuksilta jotain keltaista. Pitää skarpata. Luulen, että tulevaisuudessa paita tulee muistuttamaan minua yliopiston päättymisestä ja tästä ajasta, joka on täynnä epävarmuutta, mutta samalla myös niitä mahdollisuuksia.

 

Kolmas suosikki on muistaakseni vuonna 2011 ostettu espanjalaisen La Casita de Wendyn pöllöpusero. Printti on mielestäni aivan ihastuttava. Kuten R/H:n paita, tämäkin on rento ja mukava päällä. Paita on hivenen pitempi, menee melkeinpä mekosta. Tämä päällä on aina jotenkin veikeä olo. Muistaa, ettei elämä ole ollenkaan niin vakavaa. Pöllöpusero muistuttaa minua kesästä 2011, lämpimistä illoista ja keltaisista sukkahousuista.