Kevät tuli Peikkolaan, ja sen kyllä huomaa. Alkaa teettämään äitillä kaikennäköistä. Ensimmäinen uhri oli Euge-vainaan keittiön jakkara, joka on pyörinyt tuolla liiterin nurkilla. Muuten hyvä, istuin oli vain ihan mätä. Kätevä emäntä kävi verstaalla tekemässä sopivan vanerin, heitti vaimennin muovia päälle ja uuden kankaan. .. Sitten karkasi mopo…. … Ja nämä.. Junnun huoneen ikkunakin sai […]

Se minulla on viimeisen parin viikon ajan ollut. En oikein löytänyt Suomen kielistä vastinetta sille.  Jonkinlainen lukko. Tukos. Katkos yhteydessä. En ole saanut otetta henkiseen puoleeni, henkimaailmaan. En ole pystynyt tuottamaan mitään. Tyhjää paperia.  Kauhean raskas olo, kun ulos ei tule mitään.   Ehkä se johtuu tästä suuresta ikävästä. Täti R:n kuolemasta tulee huomenna kaksi […]

Koin juuri jonkinlaisen heräämisen.  Eihän elämisen tarvi olla täydellistä! Olen aina tuntenut hirvittävää stressiä kodista. Siis että kaiken pitäisi olla viimeisn päälle tiptop, ja sisustuksen sointua ynnä muuta. Äitini ja sisarukseni ovat hurjan siistejä, ja kaikki kiiltää. Olen surrut, miksi minulta ei sitä geeniä löydy. Minulle riittää että perustarpeet täyttyvät. Luulin että minussa on jotain […]

– Kun heräät, ja huomaat että kahvi on loppu. Eikä teetäkään löydy. – Kun kastelet kukkaa, ja huomaat että olikin niin kuiva, että lirutti vedet samantien läpi ja lautanen tulvii tasolle. – Kun edellinen vessassa kävijä on jättänyt jälkeensä tyhjän hylsyn.  – Kun kitara ei pysy vireessä. – Kun sytytät kessun, ja huuli jää siihen […]

Mikä on sinun ensimmäinen auto-muistosi? Tai yleensäkään ajoneuvoihin liittyvä muisto? Minä en kyllä tarkkaan muista. Mutta olen aina nauttinut matkoista eri kulkuneuvoilla. Oli mukava kulkea isän mukana työreissuilla pitkin poikin eteläisempää Suomea. Ja kun käytiin sukuloimassa. Jopa matka Tirvalta Voikkaalle oli aina yhtä suuri seikkailu. Joka kerta toivottiin veljien kanssa sormet ristissä, että siinä yhdessä […]

Yllätyin taas eilen. Ihmisen herkkyydestä. Muistathan, kun tuossa jokin aika sitten Juniori oli kipeänä? Sain silloin hirveästi apua tältä kyläyhteisöltä(en tiedä miten olisinkaan pärjännyt ilman näitä aivan mahtavia tyyppejä!), ja kaikki olivat kovasti hengessä mukana. Olin niin otettu näistä upeista ihmisistä ympärillämme, että vein kiitokseksi kakkuja ja kukkia. Se oli mielestäni vähintä, mitä pystyin tekemään. […]

Ensimmäinen koulupäivä. (suoritan tässä töiden ohessa tutkintoa) Oli kyllä jännää, illalla jo olo oli kuin pikkutytöllä! Miljoona asiaa pyöri päässä: Miten Junnu pärjää kun tulee nyt pitkät päivät 7-16.00 ja miten yleensäkkään saan sen hereille puoli kuudelta? Pääsenkö koskaan sinne koululle perille (ei ole sitä vaginaattoria tullut hommattua)? Ja tietenkin se minkälaisia tyyppejä siellä on […]

Ystävänpäivä ei oikein kolahda minulle. Ajatushan on toki ihana, mutta kai sitä voi useamminkin ystäviään muistaa, kuin kerran vuodessa? Itse koen tärkeäksi kertoa ja näyttää läheisilleni mahdollisimman usein kuinka paljon heitä rakastan. Etenkin sen jälkeen, kun rakas täti R kuoli, kohta kaksi vuotta sitten. Luojan kiitos, ehdin kertoa, että rakastan. Kavereitahan minulla on paljon, ja ystäviäkin […]

Pssst. Kerron pienen salaisuuden.  Sisältäni löytyy pieni prinsessa. Älä kerro muille. Sellainen, joka käyttää mekkoja ja kauniita riipuksia. Joka laittaa ripsiväriä ja huulipunaa. Joka suihkii ihanaa hajuvettä. Prinsessa, joka kipittelee kauniissa korkokengissä.  Miksi se ei käy? Mistä syystä naisesta tulee ”jätkä”, jos on vahva ja itsenäinen? Kyllä, teen rakennushommia. Korjailen autoja. Tykkään istuskella vanhojen ukkojen kanssa […]

Siltä minä näytän, vasta kahden valvotun yön jälkeen. Miten hitossa sitä ennen jaksoi… Käytiin siellä lääkärissä eilen, ei ollut sama kuin edellisellä (ainoalla) kerralla. Diagnosoi kurkunpään tulehdukseksi ja laittoi kotiin. Ohjeet olivat: jos oikein tuntuu ahdistavan, vie ulkoilmaan. Ja jos tykkänään meinaa happi loppua, mene sairaalaan. (Ja meiltä on se kuutisenkymmentä kilometriä sinne sairaalalle) Enkä […]