Viime aikoina olen…

… nukkunut paljon katkonaisia öitä.
Oura huutaa välillä hoosiannaa, kun mun öihin lukeutuu niin monia herätyksiä ja lyhyitä unipätkiä. Silti onneksi syvää unta tulee riittävästi ja tunnen oloni pääasiassa pirteäksi (kiitos sen, että olen ihan mummeli ja menen jo 21-22 välillä nukkumaan).

… juonut paljon isoja kuppeja kahvia.
Aamukahvi ja iltapäiväkahvi BEST. Musta on tullut noista kahdesta ihan riippuvainen. Lisäksi olen vetänyt tämän kahvihomman omalla asteikollani aivan seuraaviin sfääreihin, sillä olen pari kertaa ostanut kahvilasta pumpkin latte -erikoiskahvin kookosmaidolla. Voi luoja miten hyvää! Aiemmin olen aina tilannut kahvilassa vain peruskahvin kauramaidolla, maksimissaan villeinä hetkinä laten, mutta nyt on lähtenyt homma ihan käsistä. Ihan kreisiä, tiedän.

… alkanut piirtelemään pitkästä aikaa.
Olen lapsesta asti tykännyt piirtää. Nyt mun esikoinen on keksinyt sellaisen leikin, missä minä piirrän mallista autoja ja hän katsoo ja auttaa valitsemaan oikeita värejä. Me likey. Leikki, missä ei tarvitse möyriä maassa polvet kipeinä ja mistä itsekin tykkään ihan täpöö.

… viettänyt paljon aikaa kauppakeskuksissa.
Musta on tullut ihan naurettava kauppakeskushengari. Näin syksyllä ei tee aina kamalasti mieli mennä heilumaan ulos lonkerolasin väriseen säähän, joten ollaan esikoisen vapaapäivinä arkisin hengattu paljon lähikauppakeskusten leikkipaikoissa. Siis meidän lähellä esimerkiksi jo pelkästään Isossa Omenassa on kolme eri leikkipaikkaa. Aika jees. Ja siis sanotaan nyt, että tehdään paljon muutakin, mutta kyllä melkein kerta viikkoon tullut noita viime aikoina.

… leiponut enemmän kuin ennen.
Musta on kuoriutunut kunnon leipuri viime aikoina. Tai no se taisi alkaa jo parisen vuotta sitten. En aiemmin kokkaillut tai leiponut kovin usein, mutta nykyään mulla on jopa bravuureja! Yksi ihan lempparibravuuri, mistä myös muut ovat tykänneet, on porkkanarieskat. Sairaan helpot, sairaan hyvät. Sitten olen myös tehnyt suklaakeksejä parillakin eri reseptillä ja löytänyt ihan besteistä besteimmän reseptin. Hitsi pitäisköhän tänäänkin tehdä sunnuntain kunniaksi, ehkä.

… hengannut paljon legginseissä.
Äitiysloma ja mammailu. Tarviiko tässä sen enempää sanoa.

… katsonut paljon hömppää.
Joo no tämä on jo aiemmin tullut myönnettyä. Kaikki aivottomat realityt on parhaita ja saa kepeän ja hyvän fiiliksen. Mä en jaksa, kykene enkä halua katsoa ajankohtaisohjelmia ja uutisia (niitä oikeiden aikuisten ohjelmia junou) tällä hetkellä, sillä ne on täynnä niin masentavia juttuja, että mun pää ei kestä. Sekä esikoisen ollessa vauva että nyt vauvan ollessa vauva (haha) mulla mieli herkistyy jotenkin sillä lailla, että en vain yksinkertaisesti pysty suodattamaan ja kestämään kamalia uutisia, missä esimerkiksi lapsille on tapahtunut jotain kauheuksia. Ne menee liian pahasti ihon alle. Jotenka suojelen itseäni siltä hirveältä tunteelta välttelemällä masentavien ja surullisten uutisten kuulemista ja näkemistä. Okei en sentään ihan omassa kuplassa elä ja katson kyllä uutisia, mutta välttelen niitä kamalia uutisia kuin ruttoa. Mut hei, onneks telkkari on hömppää pullollaan!

… pitänyt hiuksia paljon letillä.
Joo, no tämä siksi tässä, koska en mä aiemmin ole kamalasti lettejä pidellyt. Nyt niitä sitten on jostain syystä tullut tehtyä paljon. Helppo keino saada pitkät hiukset pois tieltä. Miinuksena se, että letistä on aika kiva ja helppo napata tahmasormilla kiinni ja vetästä. Teen myös paljon sitä, että laitan letin yöksi ja aamulla sitten onkin kivat lettikikkurat. Laiskan maman hiustenlaittoa, mutta hei onpa hellävaraista. Nimimerkillä hiukset letillä nytkin.

… kamppaillut irtoilevien hiusten kanssa.
No tämä on nyt tätä mamaelämää tääkin, kun imettäessä lähtee niin suatanasti hiuksia. Suihkussa erityisesti ihan kauhistuttaa se määrä, mitä noita pitkuloita irtoaa. Sit, kun mulla lähtee vielä tosta ohimoilta niitä, niin alan olla ihan Jack Nicholsonina täällä. Onneksi huomasin juuri, että nyt ohimoillekin alkaa taas tulla uutta hiusta. Siinä on oikein semmonen ihana muutaman millin hiusmatto, haha! Joo tämmöstä. Sama tapahtui esikoista imettäessä, ja kyllä ne hiukset paksuuntuivat sen jälkeen takaisin normaaliin uomiinsa. En siis ole ihan kamalasti huolissani.

Tommosta mä olen viime aikoina tehnyt. Mitäs sun elämään viime aikoina on sisältynyt?

Palaillaan, pus!

Mikä siinä on, että nykyään sitä potee huonoa omatuntoa ihan kaikesta? Oonko mä ainoa päästään vialla oleva vai onko tämä jotenkin yleinenkin ilmiö tänä päivänä? Musta tuntuu, että välillä poden huonoa omatuntoa lähes non-stop. Ja tämähän on siis vain paisunut sen jälkeen, kun muksut tuli kuviohin.

Annas, niin mä kerron, mistä kaikesta mä muun muassa poden huonoa omatuntoa:

• lepääminen ja lööbaaminen – jopa kipeänä (siis what?!)
• päivät, kun ei tule poistuttua kotoa
• wolttaaminen
• hömpän katsominen (ihan kuin aina kuuluisi katsoa jotain asiaohjelmia)
• se, ettei koko aika jaksa leikkiä lasten kanssa
• vaatteiden ja tavaroiden ostaminen (vaikka niitä tarvitsisi)
• se, etten ehdi nähdä kaikkia kavereita niin paljon kuin ennen tai kuin haluaisi
• jos luulen antaneeni itsestäni jollekin tylyn, hankalan tai huonotuulisen vaikutelman
• myöhästyminen
• passiivis-aggressiivinen naljailu
• roskaruuan ja herkkujen syöminen
• alkoholin juominen (tätäkin tapahtuu näinä päivinä hyvin harvoin)
• pitkät jaksot ilman mitään treenejä
• piltit ja muut valmissoseet sen sijaan, että tekisin kaikki mössöt vauvalle itse
• ei-sanan sanominen ja kieltäytyminen monissa tilanteissa ja toiselle siinä pettymyksen tuottaminen, vaikka kuuntelisin vain omaa itseäni ja omaa jaksamistani

Osa yllä olevista on sellaisia, mistä kuuluukin tulla huono omatunto kelle vaan ei-psykopaatille, mutta osa on aivan turhia. Hyvin suuri osa on aivan turhia. Ja tossahan on nyt aivan murto-osa siitä, mistä kaikesta sitä syyllisyyttä tuntee. Miksi sitä tekee itselleen elämästä niin vaikeaa, haha.

Turhasta tuleva huono omatunto ja syyllisyydentunne ovat sellaisia, mistä haluan päästä eroon. Mutta miten? Koska perus järkeilyhän ei näissä auta. Mulla olisi ihan järkiselitys moniinkin esimerkiksi noista yllä olevista, mutta se ei silti poista sitä tunnetta. Huono omatunto tuntuu mulla puristavana tunteena vatsalaukun ympärillä. Sen tunteen kun saisi pois niistä turhista paikoista, niin ai että. TämäKIN on sarjassamme niitä, missä se alkujuuren löytäminen ja sen kitkeminen auttaisi. Pitäisi mennä itseensä ja miettiä, miksi mulla tulee tästä ja tästä huono omatunto. Osaan noista liittyy se miellyttämisenhalu, osaan ulkoiset mm. somen aiheuttamat paineet ja osaan jotkut ihan muut.

Toi somejuttu on kyllä sellainen yksi tosi vahva syyllisyydentunteen aiheuttaja. Sitä selaillessa tulee sellainen olo, että muut tekevät asiat aina niin täydellisesti ja oikein eivätkä ikinä mene sieltä, missä aita on matalin. Muut ennemminkin vuorikiipeilevät sieltä, missä se aita ulottuu avaruuteen asti, kun se oma aita on noin millin korkuinen ja sen yli ei tarvitse kuin kävellä. Sen yli voi vaikka kieriä, eikä edes huomaa koko aitaa. Se tekee ihmiselle alitajuisesti kyllä pahaa, että on koko ajan tietoinen siitä, mitä kaikkea muut tekevät (tai siis näyttävät tekevän) ja miten paljon. Ja vastapainoksi, mitä muut eivät (muka) tee. Eipä sinänsä mitään uutta auringon alla, tostahan on puhuttu pitkään. Mutta aina sitä ajattelee, ettei se vaikuta mitenkään muhun. ”Kyllä mä tajuan, että somessa suurin osa näyttää vain sen kiiltokuvapuolen elämästään.” Niinhän sitä tekee itsekin. Mutta se saattaakin vaikuttaa omaan ajattelumaailmaan syvemmällä tasolla ja aiheuttaa juuri sellaista selittämätöntä huonoa omatuntoa.

Jätän pohdinnat tältä erää nyt tähän, mutta kerro, mistä kaikesta sä podet huonoa omatuntoa? Samaistutko ollenkaan näihin ajatuksiin?

Palaillaan, pus!