Muhun tarttuu tosi herkästi muiden ihmisten energia. Jos toinen on hyvällä tuulella, innostunut ja energinen, munkin on helpompi olla ja ilo tarttuu. Jos taas toinen on pahalla päällä, se tuntuu mulla painavana ahdistuksena rinnassa. Silloin huomaan usein yrittäväni helpottaa tilannetta koittamalla saada tämän toisen tyypin paremmalle tuulelle. Yritän usein keventää tunnelmaa heittämällä vitsiä asioista ja tekemällä kaikesta vähemmän vakavaa. Vaikein tilanne on ehkä sellaisten negatiivisten ihmisten seurassa, joiden ajatusmaailmassa koko maailma on heitä vastaan ja kaikki on perseestä. Semmonen negativiinen energialataus on tosi painavaa ja lannistavaa.

Tämä energioiden tarttuminen on musta ihan hyvä ominaisuus tiettyyn pisteeseen asti. On hyvä, että pystyy aistimaan muiden fiiliksiä. Tämä auttaa muiden ymmärtämisessä, empatiassa ja edistää hyvää tilannetajua. Ei tule niin herkästi loukattua toista ajattelemattomilla kommenteilla ja pystyy ehkä ymmärtämäänkin toisen näkökulmaa paremmin.

Toisaalta se on myös ihan kamalan kuormittavaa ja saattaa hämärtää multa joissakin tilanteissa omat tunteet kokonaan, kun keskityn muiden fiiliksiin. En välttämättä kaikissa tilanteissa sano suoraan mun täysin rehellisiä mielipiteitä, kun pelkään satuttavani niillä toista osapuolta. Tai sanotaan näin, että sanon kyllä rehellisesti mun mielipiteen, mutta usein pehmennän sitä niin, etten vain loukkaisi toista. Välillä liikaa. (Okei sanotaan nyt vielä, että mun tosi läheisten ihmisten kanssa tää ei toteudu. Esim. mies saa kyllä rehtirehelliset mielipiteet multa kaikkeen.) Musta on kyllä hyvä ominaisuus, ettei halua toista loukata, mutta pidemmän päälle liika varovaisuus saattaa olla epäreilua mua itseäni kohtaan. Pakko kyllä sanoa, että musta sellaiset tyypit, joilta tämä puuttuu ihan kokonaan ja jotka laukovat kaiken suustaan ajattelematta yhtään toisten tunteita, ovat syvältä hanurista. Näitäkin tuntuu löytyvän pilmin pimein. Jonkunlainen kultainen keskitie on tässäkin se paras. Onpa yllättävää, heh!

Todella inhottavia tilanteita mun mielestä ovat sellaiset, jossa mä olen kahden keskenään kinastelevan ihmisen seurassa. Tai mulla on seurana kaksi ihmistä, jotka eivät pidä toisistaan tai joiden välillä on kitkaa. Mä voin lähes fyysisesti tuntea sen kitkan ja se tuntuu niin vaivaannuttavan inhottavalta, että en tiedä, miten päin olla. Ehkä se johtuu myös jonkinlaisesta konfliktiahdistuksesta. (Mä vältän omassa toiminnassani konflikteja viimeiseen asti. Musta ne on todella ahdistavia tilanteita. Ei mennä tässä kuitenkaan siihen sen enempää.)

Tässä kun tätä asiaa pähkäilen, niin huomaan sekoittavani sen miellyttämisenhaluun tai liikakiltteyteen. Syy taitaa olla siinä, että noi asiat ovat tosi vahvasti solmussa keskenään. Mussa on kyllä noita kaikkia niin hyvässä kuin pahassa. Koitan nyt kuitenkin keskittyä tässä tuohon energia-asiaan menemättä liikaa näihin kahteen muuhun.

Tuossa yllä tuli katsottua tätä asiaa nyt aika negatiivisten lasien läpi, mutta on energioiden nappaamisessa oikeasti hyviäkin puolia! Jos olen huonolla päällä ja olenkin jonkun hyvätuulisen ihmisen seurassa, sekin yleensä tarttuu. Oma negatiivinen energia hälvenee ja rapisee pois, kun tilalle tulee positiivista energiaa. Samoin, jos olen jonkin tosi innostavan tai motivoivan ihmisen seurassa, niin huomaan, miten vahvasti oma fiilis nousee ihan kattoon asti.  Mulla on esimerkiksi työkaverina sellainen todella idearikas ja innostuva ihminen. Sen kanssa on aivan ideoida uusia juttuja, kun molemmat antaa toisillensa virtaa. Kunnon noidankehä hyvässä mielessä. (Toisaalta mulla on myös pari ideoita latistavaa työkaveria, joiden kanssa ideointi on yhtä tahmaista kuin kukkakärpäsen kävely tahmapaperilla.)

Mä haluaisin itsessäni työstää tätä asiaa niin, että noi negatiiviset puolet karisivat pois ja positiiviset vahvistuisivat. Miten sitä saisi itsellensä sellaisen ohuen suojakilven, joka suojaisi muiden negatiivisilta energioilta? Miten voisin säilyttää paremmin sen oman hyvän fiiliksen myös negatiivisten ihmisten seurassa? Ja sitten, miten vahvistaa sitä omien mielipiteiden ilmaisua niin, ettei niitä lausuessa jo valmiiksi mieti, miltä se toisesta tuntuu? Tiedätkö?

En tiedä, ymmärtääkö tästä mun kirjoituksesta nyt sitä mun ydinpointtia. Mulla on tänään sumuaivot ja huomaan itsekin sekoittavani asioita keskenään. Ehkä mun ydinajatus puskee tästä kuitenkin läpi. Meibi.

Tällaisia aatteita tänään. Aistitko sä herkästi muiden energioita?

Palaillaan, pus!