Kaverikirja

Näin tämmösen jollain ja mäkin haluan. Keräsin parista eri paikasta kyssäreitä kokoon. Tuleepa jotain vähän kevyempää tähän väliin. Nää oli kova juttu silloin pienenä, kun raapusteltiin toisten kaverikirjoihin, joten katotaas onko yhtä hauskaa vieläkin, hehe.

Minä olen
kolmen ja neljänkympin välillä seilaileva, tällä hetkellä mammalomasta nautiskeleva tyyppi.

Syntymäpäiväni on
tammikuussa.

Minä asun
Espoossa (Espoo born and raised). Olen elämäni aikana asunut seuraavissa paikoissa tässä järjestyksessä: Espoo Matinkylä (kolmessa eri osoitteessa, kaikissa näissä vanhempien hoivissa), Espoo Leppävaara (tänne muutin 21-vuotiaana, kun muutin pois kotoa), Espoo Tapiola, Helsinki Kallio (kahdessa eri osoitteessa), Espoo Matinkylä (takaisin synnyinseuduille) ja Espoo Kattilalaakso (ensimmäinen omistusasunto).

Siviilisäätyni on
naimisissa. Ollaan oltu naimisissa päälle neljä vuotta. Yhdessä päälle yhdeksän. Tavattiin toisemme ekan kerran jo lukiossa kaksikymmentä vuotta sitten (apua voiko mun lukioajoista olla jo kakskyt vuotta härregyyd!)

Tältä minä näytän
No koko aikuisikäni olen ollut mielestäni enemmän ja vähemmän tämännäköinen: hoikka, sinisilmäinen 163-senttinen typy ruskeilla pitkähköillä, suorilla hiuksilla. Tai no okei hiukset on välillä olleet vaaleammat, yleensä tummanruskeat, kerran punaiset. Pariin otteeseen olen villiintynyt ja leikannut ne olkapäämittaan ja pariin otteeseen otsikset. Tällä hetkellä hiukset yltää alaselkään.

Perheeseeni kuuluu
mies, 3-vuotias poika, alle puolivuotias tyttö ja kissa. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iskä ja pikkusisko.

Sisarukseni ovat
tuo äsken mainittu pikkusisko. Hän on mulle ollut aina toooodella tärkeä ja rakas. Ollaan hirmuisen läheisiä, monella tapaa todella samanlaisia ja tunnetaan toisemme läpikotaisin. Vietetään usein aikaa yhdessä ja se aika menee kaikelle tärkeälle ja turhalle nauraessa. Osataan toki puhua vakavistakin asioista, mutta yleensä nauretaan enemmän tai vähemmän.

Koulutukseni on
Opintopolkuni on lukio, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Helsingin yliopisto, eli korkein koulutukseni on maisteri.

Olen työskennellyt
muun muassa asiakaspalvelutehtävissä, tehnyt oikolukuhommia sekä toiminut markkinointiviestinnän parissa.

Iltaisin minä
tykkään uppoutua sohvan uumeniin, rentoutua ja katsoa jotain ihan aivotonta sarjaa, usein jotain kevyttä realitya tai komediaa. En halua iltaisin katsoa mitään raskasta tai vakavaa. Tätä nykyä meen nukkumaan 21-22 välillä. Hirveen hurja mummeli musta on tullut. Ja joo, toi kellonaika on riippumatta siitä, onko arki vai viikonloppu, haha. Mummo.

Viikonloppuisin minä
puuhaan asioita perheen kanssa (apua miten aikuiselta tää kuulostaa!). Usein nähdään ystäviä tai käydään lasten mummiloissa. Mä olen sellainen, että tykkään, että on jotain ohjelmaa. Jotain kivaa tekemistä. Pelkät kotipäivät on musta vähän leimejä, vaikkakin nekin on välillä ihan paikallaan! Niin ja tehdään hyvää ruokaa. Tai no mies tekee, se on meillä aikalailla perheen pääkokki. Jos tämä kysymys olisi esitetty mulle vielä vaikka kymmenen tai viisikin vuotta sitten, vastaus olisi ollut aivan erilainen, haha. Silloin biletettiin vielä aika paljon. Nyt en edes muista, milloin viimeksi. Mutta tykkään kyllä edelleen myös vetää sen bilemeitsin esille ja lähtee radalle, jos vaan mahdollisuus tulee. Niitä mahiksia vaan tulee hiiiiiieeeeeman harvemmin nykyään.

Lomalla minä
tykkään go with the flow. Jos tekee mieli tehdä asioita, sitten tehdään. Jos tekee mieli ottaa rennosti, sitten rentoillaan. Lomareissuilla haluan ottaa iisisti enkä suorittaa. Altaalla rentoilu ja jonkun hyvän drinksun juominen ois aika jees nyt vaikka tähän saumaan. Rentoilu taisi nyt olla tän vastauksen ytimessä, kun se toistuu tuolla niin monta kertaa, heh.

Minusta on hauskinta
nauraa hölmöille tilanteille. Tilannekomiikka best. Ja omat vitsithän naurattaa kans kaikkein eniten, tietty.

En oikein haluaisi
siivota. Siksi me ollaan ulkoistettu se. Mutta en siis ole sottapytty. Meillä on kotona kyllä aina ihan siistiä ja siistin kyllä jälkeni. Mutta siivoaminen tässä niin hektisessä elämäntilanteessa on se viimeinen asia, mitä haluaisin tehdä.

En koskaan unohda
kummankaan lapseni syntymää.

Nauroin viimeksi, kun
juttelin äsken mieheni kanssa. Meidän suhteessa nauraminen on tosi tärkeää, kuten mulle koko elämässä ylipäänsä. Naurua pitää olla. Huumori ja nauru on tsebaleba ja sitä ilman ei voi olla.

Salainen paheeni
on katsoa love islandia. Tai no en tiedä, kuinka salainen se on, kun olen täälläkin sen jo avoimesti myöntänyt, lol.

Eikun oikeasti salainen paheeni
on se, ettäää… käytän kamalasti maapähkinävoita. Siis okei sori mä en oikeasti nyt keksi tähän parempaa. Eikun okei, kun syön sushia, niin dippaan niitä sweet & sour -kastikkeeseen aina, kun se vaan on mahdollista. Siis sen soijan lisäksi. Joo, tätä parempaan en nyt pysty.

Minä tarvitsen
nyt muroja ja sinne maapähkinävoita. Nälkä. Kohta menen syömään sitä.

Pelkään
eniten sitä, että mun läheisillä tapahtuu jotain. Äidiksi tulemisen myötä olen alkanut pelkäämään ihan kamalasti kaikkea ja sitä, että mulle tärkeille ihmisille sattuu jotain. Se on ihan kamala tunne. En myöskään pysty lukemaan nykyään uutisia ollenkaan, koska ne on ihan täynnä kaikkea pskaa tällä hetkellä enkä pysty kestämään mitään kamalia uutisia. Mulla oli tämä sama juttu, kun esikoinen oli ihan pieni vauva. Ehkä tämä pahin menee tässä ohi ja voin taas sivistää itseäni paremmin uutisilla, haha.

Muuttaisin itsessäni
sen, että mulla ei olisi niin pieni rakko, että mun ei tarvitsisi ravata vessassa koko ajan, hahha.

Haluaisin matkustaa
vaikka minne. En edes lähde nyt erittelemään, sillä siinä menisi koko loppuilta enkä pääsisi sitten syömään niitä muroja.

LEMPIASIOITA

Väri: Lila

Vuodenaika: Loppukevät

Eläin: Lapsena vastasin tähän aina koira. Nyt vastaan yksisarvinen. Se on mun lempparihymiö 🦄

Lukeminen: Eniten luen / kuuntelen äänikirjoina erilaisia self help -kirjoja, joiden avulla voi kehittää itseään ihmisenä. Ne on musta todella mielenkiintoisia. Viimeksi mä luin Sointu Borgin Kuinka haistattaa asialliset v*tut ja tykkäsin siitä enemmän, mitä odotin. Sitten tykkäsin paljon myös Aki Hintsan Voittamisen anatomiasta. Mut pakko myöntää, että jos mun nyt pitäisi kertoa, mitä kaikkea siinä oli, en kyllä muistaisi. Mulla käy aina näin.

Elokuva: Ei mua varmaan mikään leffa ole koskettanut yhtä paljon kuin 11-vuotiaana ekan kerran leffateatterissa nähty Titanic. Voi Leonardo, miten mä suhun niin ihastuinkaan silloin. Muistan, miten murtunut mä olin, kun tajusin, ettei me koskaan olla Leonardon kanssa samanikäisiä. Haha.

Musiikkilaji: Tykkään aika monenmoisesta. Mitä radiosta nyt tulee. Ja sit mies soittaa autossa paljon Foo Fightersia ja Coldplayta ja sen tyyppisiä, niin olen kyllä tykästynyt niidenkin tyyppisiin. Moniruokainen olen. En osaa oikein nimetä näitä kaikenlaisia eri musiikkilaleja, joten tällä nyt mennään.

Asia minussa: Positiivinen ja optimistinen elämänasenne.

Ruoka: Hmmm lapsena vastasin tähän aina lasagne. Mut kyl mä tykkään vaikka mistä nykyään ja on monta lempparia. Lasagne edelleen kärkikahinoissa, mut siellä on muun muassa myös monet aasialaiset ruuat, meksikolainen, kermaiset ja juustoiset ruuat ja ruokaisat salaatit. Olipa tosi kökkö ja monenkattava vastaus, haha sorppa.

Juoma: Siis mä juon vettä aivan saakelisti. Mut en todellakaan ole niin leimi, että vastaisin lempijuomaksi veden. Vastaan vastapuristettu appelsiinimehu, ahh.

Lomakohde: Ehkä upein paikka, missä olen tähän mennessä käynyt, on Italian Comojärvi. Siinä on jotain todella maagista. Mentiin siellä kihloihinkin, niin tässä lempparissa on tunnearvoakin.

Tämmöstä. Milloin sä olet viimeksi täytellyt kaverikirjaa? Ja nappaapa ite kolme kyssäriä ja laita vastausta tulemaan!

Palataan, pus!

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Höpsöä

Energioiden nappailija

Muhun tarttuu tosi herkästi muiden ihmisten energia. Jos toinen on hyvällä tuulella, innostunut ja energinen, munkin on helpompi olla ja ilo tarttuu. Jos taas toinen on pahalla päällä, se tuntuu mulla painavana ahdistuksena rinnassa. Silloin huomaan usein yrittäväni helpottaa tilannetta koittamalla saada tämän toisen tyypin paremmalle tuulelle. Yritän usein keventää tunnelmaa heittämällä vitsiä asioista ja tekemällä kaikesta vähemmän vakavaa. Vaikein tilanne on ehkä sellaisten negatiivisten ihmisten seurassa, joiden ajatusmaailmassa koko maailma on heitä vastaan ja kaikki on perseestä. Semmonen negativiinen energialataus on tosi painavaa ja lannistavaa.

Tämä energioiden tarttuminen on musta ihan hyvä ominaisuus tiettyyn pisteeseen asti. On hyvä, että pystyy aistimaan muiden fiiliksiä. Tämä auttaa muiden ymmärtämisessä, empatiassa ja edistää hyvää tilannetajua. Ei tule niin herkästi loukattua toista ajattelemattomilla kommenteilla ja pystyy ehkä ymmärtämäänkin toisen näkökulmaa paremmin.

Toisaalta se on myös ihan kamalan kuormittavaa ja saattaa hämärtää multa joissakin tilanteissa omat tunteet kokonaan, kun keskityn muiden fiiliksiin. En välttämättä kaikissa tilanteissa sano suoraan mun täysin rehellisiä mielipiteitä, kun pelkään satuttavani niillä toista osapuolta. Tai sanotaan näin, että sanon kyllä rehellisesti mun mielipiteen, mutta usein pehmennän sitä niin, etten vain loukkaisi toista. Välillä liikaa. (Okei sanotaan nyt vielä, että mun tosi läheisten ihmisten kanssa tää ei toteudu. Esim. mies saa kyllä rehtirehelliset mielipiteet multa kaikkeen.) Musta on kyllä hyvä ominaisuus, ettei halua toista loukata, mutta pidemmän päälle liika varovaisuus saattaa olla epäreilua mua itseäni kohtaan. Pakko kyllä sanoa, että musta sellaiset tyypit, joilta tämä puuttuu ihan kokonaan ja jotka laukovat kaiken suustaan ajattelematta yhtään toisten tunteita, ovat syvältä hanurista. Näitäkin tuntuu löytyvän pilmin pimein. Jonkunlainen kultainen keskitie on tässäkin se paras. Onpa yllättävää, heh!

Todella inhottavia tilanteita mun mielestä ovat sellaiset, jossa mä olen kahden keskenään kinastelevan ihmisen seurassa. Tai mulla on seurana kaksi ihmistä, jotka eivät pidä toisistaan tai joiden välillä on kitkaa. Mä voin lähes fyysisesti tuntea sen kitkan ja se tuntuu niin vaivaannuttavan inhottavalta, että en tiedä, miten päin olla. Ehkä se johtuu myös jonkinlaisesta konfliktiahdistuksesta. (Mä vältän omassa toiminnassani konflikteja viimeiseen asti. Musta ne on todella ahdistavia tilanteita. Ei mennä tässä kuitenkaan siihen sen enempää.)

Tässä kun tätä asiaa pähkäilen, niin huomaan sekoittavani sen miellyttämisenhaluun tai liikakiltteyteen. Syy taitaa olla siinä, että noi asiat ovat tosi vahvasti solmussa keskenään. Mussa on kyllä noita kaikkia niin hyvässä kuin pahassa. Koitan nyt kuitenkin keskittyä tässä tuohon energia-asiaan menemättä liikaa näihin kahteen muuhun.

Tuossa yllä tuli katsottua tätä asiaa nyt aika negatiivisten lasien läpi, mutta on energioiden nappaamisessa oikeasti hyviäkin puolia! Jos olen huonolla päällä ja olenkin jonkun hyvätuulisen ihmisen seurassa, sekin yleensä tarttuu. Oma negatiivinen energia hälvenee ja rapisee pois, kun tilalle tulee positiivista energiaa. Samoin, jos olen jonkin tosi innostavan tai motivoivan ihmisen seurassa, niin huomaan, miten vahvasti oma fiilis nousee ihan kattoon asti.  Mulla on esimerkiksi työkaverina sellainen todella idearikas ja innostuva ihminen. Sen kanssa on aivan ideoida uusia juttuja, kun molemmat antaa toisillensa virtaa. Kunnon noidankehä hyvässä mielessä. (Toisaalta mulla on myös pari ideoita latistavaa työkaveria, joiden kanssa ideointi on yhtä tahmaista kuin kukkakärpäsen kävely tahmapaperilla.)

Mä haluaisin itsessäni työstää tätä asiaa niin, että noi negatiiviset puolet karisivat pois ja positiiviset vahvistuisivat. Miten sitä saisi itsellensä sellaisen ohuen suojakilven, joka suojaisi muiden negatiivisilta energioilta? Miten voisin säilyttää paremmin sen oman hyvän fiiliksen myös negatiivisten ihmisten seurassa? Ja sitten, miten vahvistaa sitä omien mielipiteiden ilmaisua niin, ettei niitä lausuessa jo valmiiksi mieti, miltä se toisesta tuntuu? Tiedätkö?

En tiedä, ymmärtääkö tästä mun kirjoituksesta nyt sitä mun ydinpointtia. Mulla on tänään sumuaivot ja huomaan itsekin sekoittavani asioita keskenään. Ehkä mun ydinajatus puskee tästä kuitenkin läpi. Meibi.

Tällaisia aatteita tänään. Aistitko sä herkästi muiden energioita?

Palaillaan, pus!

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä