Okei. Aloitetaan. Kukas mä nyt olinkaan.

Mä olen aamuihminen. Tykkään siitä, kun herää aikaisin ja saa jo aamusta asioita tehtyä. Lisäksi mä olen heti aamusta aina yleensä hyvällä tuulella. Mä voin heti herättyäni alkaa juttelemaan ja suunnittelemaan päivää.

Mä olen sellainen tyyppi, joka katsoo asioita positiivisten arskojen lävitse. Mulle lasi on aina puoliksi täynnä. Oikeasti aina. Jos ei ole, niin siinä vaiheessa asiat on kyllä todella pielessä. En anna asioiden katkeroittaa mua.

Mä olen todella pahasti miellyttäjä. Siitä haluan päästä eroon. Yksi mun hyvistä puolista on reiluus ja se, etten halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta välillä se menee mun mielestä yli. Mietin liikaa, mitä muut ajattelee, jos sanon näin tai noin. Tämä tulee esille siis kodin ulkopuolella. Kyllä mä miehelleni voin sanoa suoraan, mitä ajattelen. Huh onneksi, koska olisi kamalaa olla raskaan sarjan miellyttäjä ihan 24/7. Tässä blogissa aion kirjoittaa asiat, niin kuin todella ajattelen enkä mieti muita. Ehkä pääsisin näin tästä typerästä liikakiltteydestä eroon.

Mä en ota asioita liian vakavasti ja mulla on huumori läsnä ihan kaikessa. Mä rakastan huumoria ja kepeitä asioita. Elämän ei kuulu olla liian vakavaa enkä mä oikein välitä liian vakavista ihmisistä. Mä olen vähän semmonen, että jos on käynnissä vakava keskustelu, mulla on joku pakonomainen tarve välillä vähän keventää sitä. Mun sisko on aika samanlainen, ainakin mun kanssa. Jos me keskustellaan kahdestaan, niin vakavissakin keskusteluissa lentää vähän väliä muutamia läppiä keventämässä tunnelmaa. Ja hei, puujalkavitsit best. Ja tilannekomiikka.

Mä olen sosiaalinen ja tykkään olla muiden ihmisten kanssa. Toki tykkään myös olla yksinkin, mutta kyllä mä enemmän olen sosiaalinen elukka. Kuitenkin riippuu aina vähän porukasta, olenko siinä sanaseppo vai vähän hiljaisempi. Musta on ehkä helpompi kunnolla jutellajutella ihan kahdenkesken kuin isossa ryhmäkeskustelussa. Musta ryhmässä keskustellessa on raskasta välillä koittaa saada se oma sana kuuluviin, jos on monta kaakattajaa sopassa. Mutta toikin riippuu aina vähän joukosta.

Musta yks eniten perseestä oleva asia on toisen ulkopuolelle jättäminen. Se tunne, kun sut on jätetty ulkopuolelle jostakin, on ihan kamala ja tuntuu särkynä vatsanpohjassa. Ihmiset, jotka tekee sellaista tietoisesti, on perseestä.

Muutama muu asia, mitkä mun mielestä on perseestä: pitkät ja sotkuiset johdot,niuhot ja takakireet ihmiset, liika vakavuus ja se, ettei hymyile vastaan, jos sulle hymyillään, se, että imettäessä lähtee paljon hiuksia, just kun olet saanut kasvatettua ne pitkiksi ja omassa mittakaavassasi paksuiksi, se, kun joku puhuu sun päälle, ja se, kun unohtaa aina yläkertaan jonkun tavaran, mitä tarvitsee alakerrassa ja toisinpäin.

Lopetetaan tää kuitenkin nyt positiiviseen, joten muutama asia, mitkä mun mielestä on tosijees: aamulla iso kahvi ja siihen iso loraus (tai ennemminkin kaato) oddlygoodin vanilla-baristaa, flätti olo vatsassa (eli ei turvonnut vaan se päinvastainen olo), mun ihanat lapset (joojoo ja mies kans) sekä pitkästä aikaa oman jutun löytäminen.

Täytyy lähtee nyt hakemaan esikoista päikystä ja ruokakaupppaan. Palataan, pus!