Peiliin katsomisen paikka

Ainiin, kuka mä oikeastaan olinkaan?

Musta tuntuu, että olen viimeisen muutaman vuoden aikana jollain tapaa kadottanut sen aidon minän. Sen, kuka mä oikeasti olen. Miltä mä näytän ja minkä tyylinen mä olen. Miltä musta todella tuntuu ja mitä mä eri asioista todella ajattelen. Ihan rehellisesti ja ilman, että yritän miellyttää muita ja muuta tuollaista sontaa. Mitkä on mun vahvuuksia? Entä heikkouksia?

Tavallaan musta tuntuu, että itseni kadottaminen alkoi jossain määrin siinä kohtaa, kun sain oman alani töitä, eli niitä ihan ”aikuisten oikeita töitä”. Tossa vaiheessa iski aivan mieletön huijarisyndrooma ja tunne, etten osaa ja ole yhtä hyvä kuin muut (vaikka kyllä mä oikeasti osasin ja olin ihan yhtä hyvä – vaikkakin keltanokka). Samalla mun tyyli muuttui jollain tapaa ”aikuisemmaksi” ja rikotut farkut vaihtuivat toimistokelpoisempiin ja sitä rataa. Hapsutkin unohtuivat. Aiemmin mulla oli aina laukussa hapsuja ja sen semmosta.

Sitten musta tuli äiti. Ja siis älä ymmärrä väärin, äitiys on jotain maailman parasta, mutta siinäkin saattaa kadottaa itsensä. Ainakin hetkeksi siinä alussa.

Mä pidin aikoinaan blogia. Silloin blogia kirjoittaessa sitä pureskeli paljon omia ajatuksia ja tuntemuksia, ja musta se avasi myös itselle paljon sitä, minkälainen oikeastaan olenkaan. Siksi mä ajattelin aloittaa tämmöisen taas. Tosin tällä kertaa teen tämän anonyymisti, jotta olisin mahdollisimman rehellinen itselleni ja tunteilleni. Muuten mä ajattelen liikaa taas muita.

Haluan taas tuntea tuntevani itseni. Haluan löytää sen aidon minän taas uudestaan. Mun pitää muistuttaa itselleni, kuka mä oikeastaan olinkaan. Kuka se sieltä peilistä katsoo. Samalla haluan, että tämä on mulle tietynlainen omakohtainen self-help-blogi. Miten sanoittaa omia tunteita enemmän ja paremmin, miten tuntea olonsa itsevarmemmaksi, miten päästä eroon huijarisyndroomasta ja kiltin tytön syndroomasta, miten olla suorempi ja rehellisempi muille ja olla vähemmän miellyttämisenhaluinen. Ja sellasta. Olla itse itselleen reilu ja puhua itselleen nätisti. Olla oman itsensä paras cheerleader, junou. Ja miten löytää taas se oma, ihana ydinminä.

Nyt mun vauva heräsi päiväunilta. Palaillaan, pus!