Helsingin kanikonttorin huutokauppa oli pitkään valtakunnan parhaiten varjeltuja julkisia salaisuuksia. Siellä saattoi tehdä uskomattomia löytöjä. Arvokelloja, kameroita, soittimia, koruja.

Alhambra 8c klassinen kitara: uutena kaupassa 1200 €, panttihuutokaupassa erittäin hyväkuntoinen käytetty 200 €.

Neumann TLM 103 -mikrofoni: uutena kaupassa tonnin pintaan, panttihuutokaupassa uuden veroinen 220 €.

Ebel Classic Wave -kronografi kultakehällä: uutena kaupassa noin 2500 €, panttihuutokaupassa uuden veroinen 350 €.

Sitä rataa. Talousneroutta parhaimmillaan.

Muutama vuosi sitten Helsingin Pantti pystytti oivallisen nettisivuston (http://www.pantti.fi/huutokauppa), missä esitellään huutokaupattavat kohteet ja missä pystyy tekemään online-tarjouksia. Hyvä meininki jatkui.

Viime kesänä jokin muuttui. Salaisuus paljastui, ja kaiken maailman torttupäät rupesivat jättämään online-tarjouksia. Vasarahinnat nousivat usein aivan poskettomiksi.

Nyt panttihuutokaupassa kannattaa enää käydä pilkillä. Heitetään todella alhainen tarjous sisään ja toivotaan, että juuri tuosta kohteesta ei kukaan muu ole kiinnostunut. Harvoin tärppää. Ja sitten kun tärppää, homma luiskahtaa helposti köttfärsiksi.

Huusin pari viikkoa sitten itselleni vetopasuunan. Tosi halvalla lähti. Vaan mitä helvettiä minä moisella norsupillillä teen?