dvdplaza.fi:n kaiutinkeskustelusta poimittua:

”Hifikaiuttimet EIVÄT KELPAA kovaääniseen kuunteluun. Joka niin väittää, ei tiedä mistä satuilee, eli ei ole koskaan kuunnellut ”kovaa” ja vertaillut mitä samalla äänenpainetasolla tapahtuu studiokaiuttimessa tai pa-kaiuttimessa.”

Aivan, tuo nyt on vain yksi mielipide, sen perusteella ei pidä leimata kaikkia hifinettikeskustelijoita ääliöiksi. Enkä leimaakaan, palstoilta löytyy kosolti tolkun ihmisiä. Mutta jostain selittämättömästä syystä juuri hifipalstoilla hilluu suhteettoman paljon ymmärrysrajoitteisia ja silti — tai kenties juuri siitä syystä — omiin näkemyksiinsä lukkiutuneita ihmispoloja.

Ja erityisenä moroonimagneettina on nettikeskustelu kaiuttimista.

Iisalmelainen Genelec on suomalaisen kaiutinsuunnittelun ykkösnimi. Genelecin kaiuttimia on jo muutaman vuosikymmenen ajan käytetty äänitysstudioiden pääkaiuttimina ja lähikenttämonitoreina. Genelecin järeimmät studiomonitorit painavat parisataa kiloa ja maksavat noin 30 000 euroa kappale.

2000-luvun alkupuolella Genelec toi markkinoille 8000-sarjan kaiutinmalliston. Alumiinivalukoteloidut kasitonniset ovat niin hyvän näköisiä, että niitä on ostettu läjäpäin kotistereoiden ja -teattereiden luukuttimiksi. Mallisto lähtee nykyään parinsadan euron 6010A:sta ja päätyy nelisen tonnia maksavaan 8260 DSP:hen.

Kuvassa 8050A. Tahdon tuommoiset välittömästi.

Minulla on kotistudiossa toiseksi pienimmät Genet, 8020A:t, ja niiden tukena ”My First Genelec” -subbari 5040. Soundi on mitä hienoin. Toimii myös kaupallisen musiikin kuuntelussa ja peleissä. Kaiutinsetti maksoi yhteensä alle tonnin.

Monet hifinuubit miettivät, kannattaisiko hankkia somat Genet olohuoneen nurkkaan kailottamaan. Tätä kyselemään palstoilta.

Moroonit haistavat nuubien epävarmuuden heti ja käyvät säälimättä kimppuun. Retorisiin keinoihin kuuluu vastapuolen nöyryyttäminen jo ennalta. Jos olet toista mieltä kuin minä, olet liian tyhmä ymmärtääksesi näin vaikeita akustis-emotionaalisia asioita.

Kun poistamme retoriset väkivaltaelementit, jäljelle jää tämänkaltainen luuranko:

• Studiomonitoreilla on tarkoitus löytää äänitys- ja miksausvirheet studio-olosuhteissa, musiikin kuuntelemiseen ne ovat liian ”kliinisiä”. Musiikin emotionaalinen sisältö ei välity.
• Musiikin kuunteleminen studiomonitoreilla on väsyttävää.
• Studiomonitorit on suunniteltu käytettäväksi isoilla äänenpaineilla. Normaalivolyymeilla ne eivät soi kunnolla.

Tuo viimeinen kohta liittyy tämän kirjoituksen alussa olevaan lainaukseen. Tosin siinä koetettiin sanoa, että kunnon jytkettä halajava hifisti ostaa kotiinkin ammattikäyttöön tarkoitetut kaiuttimet.

Artisti, tuottaja, äänittäjä, miksaaja ja masteroija luovat äänitteelle haluamansa soundin. Hifisti toistaa tuon äänitteen kotonaan ja toivoo tietysti sen kuulostavan juuri samanlaiselta kuin nuo ammattilaiset ovat tarkoittaneet. Ei kai hifin perusta tämän kummallisempi ole? Ja se on kliinisesti testattu.

Eli jos hyvin akustoidussa tilassa hyvillä studiomonitoreilla kuunneltuna musiikki väsyttää, kuuntelet väsyttävää musiikkia.

Jos studiossa kuunnellaan ”kovaa”, kyseessä on miksaajan keksimä käytännön pila. Miksaaja itse on todennäköisesti jossain toisessa huoneessa, sillä isot äänenpaineet tärvelisivät hänen herkät korvansa. Työssään hän käyttää hyvinkin maltillisia volyymeja. Tässä malliksi Independent Recording Networkin Glen Stephanin rakentama taulukko eri äänten voimakkuuksista ja niiden vaikutuksista. Mittayksikkö on dB SPL (Sound Pressure Level). Nollataso tällä asteikolla on ihmisen kuulokynnys herkimmällä kuuloalueella 1-4 kHz.

Menee vähän off-topiciksi, mutta on vielä näytettävä tämä toinen taulukko, joka kertoo, miksi rockkonsertissa äänenpaine saattaa kohota 120 desibeliin, mutta korvat eivät silti läheskään aina rupea vuotamaan verta. Rintalasta tärisee äänenpaineesta, ja tekee mieli pomppia silkasta mielihyvästä. Alimmat bassotaajuudet ne siellä jylläävät siihen malliin, että kotikonstein ei kannata edes yrittää.

Eli jos 1 kHz:n kohdalla äänenpaine on 90 dB, kuuluakseen samalla voimakkuudella ihmiskorvaan 30 Hz:n kohdalla painetta tarvitaan 110 dB. Siksi alimpia bassoja ajavat vahvistimet ovat konserttikattauksissa monsteriluokkaa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos 90 dB:n paine saadaan aikaan tietystä pisteestä mitattuna 100 watin vahvistimella, 110 dB:n paineeseen tarvitaan 10 000 wattia.