Karhu sairastaa

”Elämä on arvaamatonta: koskaan ei voi tietää, mitä hyvää tapahtuu seuraavaksi.”

Näin älykkäästi sanoi Eeva Kilpi jossain haastattelussa aikoinaan. Lause on mottoni, mutta viime viikolla jouduin toteamaan myös yllättävien käänteiden ikävän puolen.

Kaikki kävi kovin nopeasti. Huomasin makaavani vapun alla sairaalassa lääketippa kämmenselässä kuvattuna, pisteltynä, testattuna, tökittynä ja imettynä. Sima juotiin tänä vuonna Kaivopuiston piknikin sijaan muovipikareista sairaalasängyssä. Jos jotain huonoa, niin hyvääkin. Liikuttuneena ymmärsin, kuinka paljon minusta välitetään. Vierailijoita, puheluita ja viestejä tuli useita päivässä ja sain enemmän munkkeja maisteltavakseni kuin perusvappuna yhteensä. (Kanniston leipomon minimunkit ovat makoisimpia).

Näköni on tällä hetkellä hyvin heikko. Se tekee työskentelyn mahdottomaksi, kun en oikein näe lukea enkä kirjoittaa. En myöskään voi tappaa aikaa lueskelemalla, kävelyillä ulkona – tai edes kokkaamalla kivoja reseptejä. Sairastaminen on turhauttavaa ja toipuminen hidasta, mutta haluan miettiä, että tapahtuneella on jokin tarkoitus elämässäni. Kasvattaa kärsivällisyyttäni?

Asioita, joita opin viime viikolla: hyvä että hankin Spotify Premiumin, sen mobiilisovellus pelasti yksinäiset yöt sairaalassa. Ja joskus on turha hikoilla ja kokata vappuruokia valmiiksi jääkaappiin, koska kukaan ei syö niitä. Herkut kannattaa syödä heti. Ja kolmas asia: miksi kuulin tämän älyttömän ihanan Bright Eyesin kappaleen vasta nyt?