Håkan Hellström, idolini
Minulla on yksi idoli ylitse muiden. On artisti, jonka keikoilla kiljun yhtä kovaa kuin ne kuusitoistavuotiaat tytöt ja jonka levyjä voisin kuunnella joka päivä. Olen matkustanut artistin perässä useamman kerran keikoille naapurimaahan, tunkenut hänen kappaleitaan lähes jokaiselle bilesoittolistalle ja soittanut niitä yksin silloin, kun itkettää. Kerran sain mahdollisuuden haastatella häntä työni puolesta ja kieltäydyin, koska homma jännitti niin paljon. Ja pelkäsin, että käy niin, että hän paljastuu kusipääksi tai tyhmäksi. Magia katoaisi.
Artisti on Håkan Hellström, yksi Ruotsin suosituimmista laulaja-lauluntekijöistä, joka on yli kymmenvuotisen uransa aikana julkaissut erän hienoja levyjä ja riipaisevia kappaleita ja saanut minut innostumaan ruotsin kielestä enemmän kuin yläasteen opettaja.
Ensin fanitn Håkania hänen mahtavien biisiensä takia. Kappaleet olivat ruotsalaisen pirteitä ja kitarakappaleet täydellisiä poplauluja, mutta sanoissa oli melankolisuutta ja traagisuutta. Jossain vaiheessa Håkanista tuli minulle suojakilpi.
Ensimmäisellä keikalla Tukholmassa vuonna 2008, hieman innoissaan.
Olin kakskyt ja risat ja sinkku tahtomattani. Håkan lauloi niistä tunteista, joita halusin ja yksinäisyydestä, jota pelkäsin. Håkanin musiikki lohdutti, vei pois arjasta ja auttoi eteenpäin. Aloin pitää Håkania ehtona sille, tutustuisinko uuteen, kivaan poikaan vai ei. Ymmärtääkö hän näitä sanoja, jotka kertovat minusta? Näin ei käynyt, vaan kävi vielä paremmin.
Eräänä päivänä kohtasin miehen, joka ensimmäistä kertaa kotonani kyläillessään yllättäen ehdotti, että katsoisimme yhden useista Håkan-live-dvd:istäni. Hän ei tiennyt Håkanista oikeastaan mitään, mutta halusi tutustua. Häneen ja minuun.
Kun muutimme yhteen, mies sanoi, että Håkanin nimmarilevyt pitää sitten pitää yhä näkyvällä paikalla, koska ne ovat osa minua ja minulle tärkeitä. Ei hän koskaan halua kuunnella Håkania, mutta ei kiellä tai naureskele fanitukselleni ja antaa minun fiilistellä.
Annan aarteet.
Eilen sama mies vinkkasi, että Yle Femiltä tulee dokumentti, joka käsittelee Håkan Hellströmiä ja hänen 18-vuotiasta faniaan Amandaa, joka yrittää päästä lähelle idoliaan. Dokumentin luvattiin olevan pohdiskeleva aikalaiskuvaus mediapyörityksestä ja idolikulttuurista. Dokkarin voi katsoa kuukauden ajan Yle Areenasta täältä. Dokumentti on ihan jees katsottavaa myös ei-håkanisteille. Se valottaa hienosti kyseisen artistin herkkyyttä sekä sitä vahvaa ja yksipuolista sidettä fanin ja artistin välillä.
Håkan kertoo dokumentissa, kuinka ei oikein ymmärrä sitä että häntä fanitetaan, koska hänhän on täysin tavallinen. Hänessä ei ole mitään erikoista. Kouluja käymättömänä tämä Ruotsin menestyneimpiin nykyartisteihin lukeutuva herra Hellström ei omien sanojensa mukaan kelpaisi edes marketin kassaksi, koska ei osaa muuta kuin tehdä lauluja.
Mutta Håkan, tämä juuri on parasta sinussa. Että olet niin tavallinen. Se osoittaa, että me kaikki emme pysty kaikkeen, mutta kun keskitymme siihen, minkä osaamme, asiat järjestyvät kyllä.
https://youtube.com/watch?v=gAzvRfaTt9o
”Du var alldeles runt hörnet, i kvarteret, överallt”