John Grant – kipeää ja kaunista

http://www.youtube.com/embed/Ux1fglC0aT0

Partaveikko John Grant on yksi ihanimmista laulajista. Miehen muutaman vuoden takainen Queen of Denmark -albumi on herkkä ja voimakas. Levy tehtiin yhteistyössä Midlake-yhtyeen kanssa, joten äänimaailma oli kitaravoittoinen ja folkahtava. Yllä soivaa , hiljattain julkaistua sinkkua on ollut tekemässä Biggi Veira islantilaisesta elektrobändistä Gus Gusista ja se kuuluu kasarisynavoittoisessa biisissä.

Uudella, Pale Green Ghosts -levyllä voittaa kuitenkin tuttu akustisuus. Kauniit ja kipeät sanoitukset kertovat kusipäisyydestä, ikävästä, yksinäisyydestä. Ne kietoutuvat soljuvien melodioiden sisään ja jäävätpäähän pyörimään. Taustalla saattaa tunnistaa myös Sinead O’Connorin laulun. Hieno levy, suosittelen kuuntelemaan sen täältä.

Mielestäni mies lauloi jo vuosien takaisella Tavastian-keikalla GMF-kappaletta. Ainakin muistelisin hymyilleeni vinosti jo silloin sanoitukselle:

”But I am the greatest motherfucker
That you’ll ever gonna meet
From the top of my head
Down to the tips off the toes on my feet

So go ahead and love me while it’s still a crime
And don’t forget you could be laughing
65 percent more of the time”

Chiken Bones -kappaleen musavideo on yksi suosikeistani. Jokaisen oman elämänsä supersankarin (ja antisankarin) kannattaa katsoa tämä minielokuva:

http://www.youtube.com/embed/gsFWpbb_NqE