Kreikkalaiset lomarakkaat

Nimesin hänet Mustikseksi.

Joskus on iloa siitä siitä, että saa hotellin surkeimman huoneen, josta on rajallinen merinäkymä, eli näkymä roskikselle. Roskiksella kiipeilevä ja tasapainoileva kissaperhe tarjosi meille iltaisin viihdykettä. Viikon aikana Mustiskin oppi emon opastuksella saalistamaan.

Kreikan loma oli muutenkin tosi tylsä, eli onnistunut. Sain kalpealle hipiälleni syvemmät rusketusrajat kuin aikoihin. En kuitenkaan palanut- hurraa kerran päivässä levitettävä aurinkosuoja P20!

Viimeisenä lomapäivänä hylkäsin naistenlehdet ja tartuin Chris Cleaven Little Been tarinaan. Luin jouhevasti etenevän, mutta vaikuttavan tarinan siltä istumalta. Kaunis ja samalla kamala tarina punoo nigerialaisteinin ja brittiläisen uranaisen tarinat toisiinsa. Kirjailija on toivonut, että juonesta ei paljasteta tämän enempää, jotta lukukokemus on täydellinen.

Teos on täynnä vaikuttavia, pieniä oivalluksia joista minun on kuitenkin paljastettava teille yksi. Liikutun yhä, kun muistelen päähenkilön, pakolaistyttö Little Been toteamusta selviytymisestä. Arvet, henkiset tai fyysiset, eivät ole koskaan rumia ja hävettäviä. Nehän muistuttavat meitä siitä, että sekään kipu ei tappanut.