”Kyllä tästä vielä kelpo pyörä saadaan”

Lähtötilanne: Persikka-valko-musta kotimainen Sunny Side -polkupyörä ostettiin joskus 1990-luvun alkuvuosina. Ajan saatossa kunto heikkeni (sekä pyörän että omistajan) ja imelä väritys alkoi ällöttää, joten pyörä oli unohdettu vime vuosiksi varastoon. Haaveilin tyylikkäästä ja yksivärisestä kaupunkipyörästä, joka ei kolise, rämise ja vingu. En kuitenkaan halunnut panostaa siihen satasia, koska ajan aika vähän ja pelkään pitkäkyntisiä. Sunny siden valkoinen satula ja liukuvärjätty maalaus eivät olleet retrotuulahdus 90-luvun alusta ,vaan nuhjuiset ja nolot. Pyörä oli kuitenkin vielä rungoltaan ja vaihteiltaan kelpo peli, ainoastaan ketjut olivat katkeamispisteessä, joten uuden ostamisen sijaan päätin antaa vanhalle kamulle uuden elämän.

Tarvikkeet ja työ: Tumpelon tuunaajan onni on polkupyöriin ja niiden fiksailuun hurahtanut kumppani tai ystävä. (Meidän kotomamme se näkyy olohuoneessakin.) Ostimme Biltemasta uudet ketjut, mustaa spaymaalia, satulan, ohjaustangon pehmusteet, lokasuojan ja soittokellon. Lisäksi vähän tärpättiä ja hiomapaperia. Hintaa tarvikkeille tuli alle 40 euroa – aika paljon vähemmän kuin uuden pyörän hinta olisi, vai mitä? Aikaa fiksailuun ja maalaamiseen meni yksi sunnuntai-iltapäivä. Se oli yllättävän nopeaa ja helppoa. Kiitos, kiitos, kiitos kunnostusavusta kulta!

Lopputulos: Minulla on uudenveroinen polkupyörä! Loppusilauksena Dark Siden (ent. Sunny Side) pinnat kruunattiin huoltoasemalta ostetuilla värikkäillä helmillä – ihan niin kuin 90-luvun alussakin.