Kiireisen kahvinkeittäjän kaveri
Naps, kilkskloks, surrrrrrr, naps. Siltä on kuulostanut kahvinkeitto keittiössäni ja se on ollut suunnilleen yhtä nopeaa ja kätevää.
Moccamaster ja mutteripannu ovat saaneet väistyä hetkeksi, kun sain testattavaksi Dolce Gusto -kahvinkeittimen. Olin innoissani, mutta epäileväinen masiinan suhteen. Nyt laite on ollut kahden kahvin suurkuluttajan käytössä joitain viikkoja. On aika listailla plussia ja miinuksia.
PLUSSAA?
+ Laite on helppo ja ennen kaikkea siisti käyttää. Kahvi on kapseleissa, jotka sujautetaan laitteen sisään. Vipua vääntämällä laitteeseen lasketaan säiliöstä vettä, joka menee kapselin läpi ja valuu kuppiin kahvina. Lopuksi kapseli viskataan roskiin ja laite on valmis uuteen kupilliseen. Ei sähläystä suodatinpussien, mittojen tai kahvinpurujen kanssa. Eikä tiskausta!
+ Tosi nopea ja näppärä käyttää. Aamuisesta kahvinkeitosta selviää noin minuutissa.
+ Jokainen saa oman maun mukaista juomaa. Olettaen että keittiön kaapissa on erilaisia kapseleita: kaakaota, espressoa, macchiatoa…
MIINUSTA?
– Kahvin vahvuus ja määrä pitää osata itse arvioida sen mukaan, paljonko lorottaa vettä. Esimerkiksi kun tekee espressoa parin desin kuppiin, on hankalaa arvioida, koska kuppiin on valunut sopiva määrä valmista juomaa ja vesihana tulee sulkea.
– Maku, erityisesti maitokahveissa. Laitteen mukana tulevat maitokahvin ”maito”kapselit ovat aika karsean makuisia ja makeutettuja. Lisään mieluummin espresson joukkoon maitoa jääkaapista.
– Ääni. Ei niihin talouksiin, jossa joku yrittää vielä nukkua, kun toinen keittää aamukahvia.
KENELLE?
Loistokapistus mukavuudenhaluiselle ja kiireiselle kahvinkeittäjälle, joka ei halua hifistellä kahvin maulla. Sopii kotiin tai toimistoon, jossa kahvia keitetään silloin tällöin, ei pannukaupalla. (Sopisi se ilmeisesti kyllä meillekin, sillä huomasin juuri, että Moccamaster oli mennyt homeeseen, koska sitä ei ole käytetty niin pitkään aikaan.)
Sinä voit voittaa saman laitteen Toimituksen palstan kisassa, klikkaa ja osallistu!
Millainen kahvinkeitin teidän keittiössänne on?
Olin kuullut etukäteen niin paljon Pietarin mahtavista sushiravintoloista, että himo yllätti jo junamatkalla.
Perillä saimme sitten lisää sitä sushia. Sushiravintola kuvallisine ruokalistoineen oli kätevä valinta minulle, koska en puhu sanaakaan venäjää. Yöllä menimme snägärin sijaan sushille, koska ravintola oli auki 24 tuntia vuorokaudessa.
Singerin söpössä kahvilassa Nevskillä sain pelmenejä. Ja maailman isoimman palan porkkanakakkua.
Sunnuntain kruunasi georgialainen kotiruoka. Kuvan annoksissa oli pinaatti-juusto-korianterimössöä granaattiomenan siemenillä, saksanpähkinätahnalla täytettyä munakoisoa ja juustoleipää paputahnan kera. Aivan sairaan hyvää! Kodikkaassa ravintolassa oli myös luomupuoti. Ja piti vähän hieraista silmiään, kun lattialla loikki valkoinen kani. (Jänistä ei ollut ruokalistalla.)