Parhaat hääleffat + suloisin kosinta

Olen pienestä pitäen ollut heikkona häihin ja varsinkin hääleffoihin. Odotan into piukassa Morsiusneidot-elokuvaa (kyllä, liput on jo varattu). Pääset lukemaan leffan arvion huomenna Toimituksen palstalta!  Leffan innoittamana…

Suosikkihääni valkokankaalla

TOP 5 (+ paras kosinta)

haat.jpg

Kuvan pari (Hilkka ja Matti Ahde) ei liity leffoihin. Ovat kuvituksena, koska ovat  söpöjä.

5. Kaikki varmaan alkoi superlällystä Morsiamen isä -elokuvasta (Father of the Bride, 1991), joka oli suosikkileffani joskus naperona. Alttarille asteltiin lenkkareissa, jos en ihan väärin muista. Liikuttavinta leffassa on tietty isän ja tyttären suhde, joka saa miettimään, mitkä tulisivat olemaan oman isäni tunteet hääpäivänäni. Katso klippi leffan häistä täältä.

 

http://youtu.be/R7B01BMl_k4

 

4. Tahdon naimisiin (Muriel’s Wedding, 1994)  kertoo luuseritytöstä, jonka suurin unelma on päästä naimisiin.  Katkeransuloinen elokuva käsittelee vaikeita perhesuhteita, vakavaa sairautta, ystävyyttä ja aikuistumista. – häät ovat lopulta vain sivujuonne. Suosittelen kaivamaan tämän aussileffan videovuokraamon kauimmaisesta hyllystä.  

 

http://youtu.be/my8p9GPiqKs

3. Ikiliikuttava on Rakkautta vain (Love Actually, 2003)  hääkohtaus, jossa luikautetaan parin yllätykseksi All You Need Is Love trumpetteineen kaikkineen . Näköjään joku on tykännyt siitä niin paljon, että on kopioinut sen omaan seremoniaansakin  Aika friikkiä. 

 

http://youtu.be/8zqkSMOTq50

2. Rachel getting married (2008)  kertoo ongelmaisesta Kymistä, joka palaa kotimaisemiin siskonsa häihin. Kipeä leffa on viiden tähden arvoinen ja siskon häät inspiraatiota parhaimmillaan: vihkiminen olohuoneessa, lyhtyjä, teltta, iloista, säteilevää ja rennon boheemia tunnelmaa täynnä musiikkia. Tämän leffan hääkohtaus  saa oivaltamaan, että häät voi järjestää muutenkin kuin pömpöösisti kirkossa (sori huono kuvanlaatu). Morsian sanoo hääpuheessaan: ”A measure of great life is not how well loved you are, but how well you love others.” Voiko sitä kauniimmin ilmaista?

 

sinkkis.jpg

1. Koska olen romantikko, saattaa ykkösvalintani yllättää. Se on synkkä kohtaus, joka ei jätä kylmäksi kymmenennelläkään katselukerralla. Sex and the City – Sinkkuelämää (2008) -elokuvan hääkohtaus kirvoittaa kyyneleet yhä, tiedät kyllä mistä syystä.  ”He’s not coming.” Entäs Charlotten naarastiikerimäinen ystävän puolustaminen? Tyrskis! Katso klippi, jos uskallat.

PLUS:

 

http://www.youtube.com/watch?v=OnkrIObJqpk

High Fidelityn (2000) leffan kosintakohtaus tutisuttaa polviani. Kosinta on mielestäni parhaimmillaan arkinen, suoraan sydämestä sanottu tunteidenosoitus ja halu mennä eteenpäin elämässä sitoutuneena. Siihen ei tarvita viuluja, sampanjaa ja kuumailmapallolentoja.  ”I’m tired of the fantasies. They don’t  really exist, there are never any surprises and they never… deliver. And I’m tired of it, and everything for that matter. But I can’t ever see myself get tired of you.”  Jos et ole nähnyt kohtausta koskaan, tee se nyt, pakkohan on nähdä miten kosinnassa käy!

Kuvat: A-lehtien kuva-arkisto

Mitkä häät valkokankaalla tai telkkarissa ovat jääneet sinun mieleesi?

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Viisi vuotta sitten olin matkalla tähän

ikajuttu.jpg

Anna 25 ja Anna 30

Otan minäkin osaa Toimituksen palstan gallupiin Missä olit viisi vuotta sitten?

Viisi vuotta sitten otin ensiaskeleitani toimittajana. Olin hapuillut ammatinvalintaviidakossa vuosia, testaillut eri töitä ja kolkutellut oppilaitosten ovia, kunnes päätin toteuttaa haaveeni ja opiskella toimittajaksi. Kaikki etenikin nopeasti, kun oli helppoa olla määrätietoinen. Kesällä 2006 olin saanut napattua ensimmäisiä free-pestejä ja kirjoitin lehtijuttuja sen perusteella mitä ideoin itse ja nöyrästi siitä mitä tilattiin: bändikämpistä miesten kauneusleikkauksiin (kyllä, opiskelin sitä varten myös aika paljon enemmän kuin olisin halunnut tietää peniksenpidennyksistä).  Juttupalkkiot olivat pieniä ja kesä 2006 eleltiin kituutellen, mutta tienasin lähes koko elantoni kirjoittamillani teksteillä. Ja nimeni oli lehdessä, vitsi mikä tunne!

Kaikki tuntui olevan aloittelevan toimittajan elämässä jälkeenpäin ajatellen ihanasti auki ja huiskin haiskin, mutta tilanne tuntui silloin aika ahdistavalta. Mitä musta tulee? Pitäisikö sittenkin hakea opiskelemaan jotain muuta alaa? Saanko koskaan vakityötä? Elämäni 25-vuotiaana oli aika paljon dramaattisempaa kuin tänään. Hetkahdukset tuntuivat mullistuksilta ja epäonnistumiset maailmanlopulta, mutta toisaalta syöksyin suin päin kohti tuntematonta pelottomammin kuin nyt. Osaan nyt vastata  kesän 2006 suurimpiin kysymyksiin (Sitä mistä haaveilit. Ei, koska rakastat tätä mitä teet stresseineen ja deadlineineen. Saat unelmien vakityön). Takaraivossani tykyttää kuitenkin unettomina öinä pari seuraavaa ahdistavaa arvoitusta, joihin toivon saavani vastauksen viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Oikeastaan olen aika varma, että asiat selviävät ajan myötä. Pitää vaan malttaa vähän odottaa ja antaa elämän viedä.

Millaista sinun elämäsi oli viisi vuotta sitten? Kerro Toimituksen palstan jutussa!

Suhteet Oma elämä