Kirjat värijärjestykseen

valokuva_592.jpgVaikka olenkin yhä sairaana, enkä pääse nauttimaan lukemisesta, päätin silti hiplailla kirjahyllyni sisältöä. Aloin järjestää opuksia värijärjestykseen.

En ole ikinä saanut järkättyä kirjoja fiksusti aakkosjärjestykseen tai aihepiireittäin, vaan ne ovat olleet ”boheemisti” sekaisin. Kunderat on siellä yläoikealla jossain ja ne chiclitit siellä jossain vähän…syrjemmässä. En siis kaipaa kirjahyllyyni aakkosjärjestystä tai muuta rotia. Suosikkikirjailijoitteni teokset ovat yhä tunnistettavissa: lähes kaikki Juha Itkosen kirjat ovat (sattumalta?) sinisävyisiä ja Nick Hornbyn kirjojen selkämyksissä on sama fontti. Lisäksi tuli todettua, että lähes kaikissa musiikkiaiheisissa kirjoissa on musta selkämuys. Ne solahtivat sulavasti kylki kylkeen vierekkäin.

Millaisessa järjestyksessä sinun kirjahyllysi on? Värien, aihepiirin, aakkosten, muistojen vai sattuman mukaan?

P.S.Myös järkeviä ratkaisuja säilyttää polkupyörää sisällä asunnossa otetaan vastaan, kuten kuvasta näkyy.

Koti Sisustus

Hipsterherkkua vai ällömakeeta?

 

Saatat muistaa kuulleesi joissain viime syksyn bileissä espanjalaisen El Guinchon loistavan Bombay-biisin. Jos et ole vielä tutustunut siihen, ei hätää, tee se nyt (video alla). Biisi on oiva kevätkirmailukappale. Kappaleen suosiota eittämättä siivitti video, joka ei oikein ole turvallinen työpaikalla katsottavaksi (tai no, pomosta ja työnkuvasta riippuen), vaan aika toimiva etkojen piristys. Video iskee kasvoille parin minuutin ajan lyhyitä ja hämmentäviä kuvia ja hiipii häiritsevän, hilpeän, nerokkaan ja kiusallisen yliyrittävän rajoilla. Saisiko olla rytmin tahdissa hytkyvät tissit, jnka nänneissä säihkyvät tähtisadetikut? Hmm, liian happoista. Nautin mieluummin säihkeeni jätskiannoksen päällä…

 

EL GUINCHO | Bombay from MGdM | Marc Gómez del Moral on Vimeo.

Kas näin, jäätelöstä tuli luonteva aasinsilta samojen videntaiteilijoiden uuteen tuotokseen, amerikkalaisen Battlestaiderockbändin Ice Cream -kappaleeseen (video yllä).

Olin jo haukkumassa videota Bombayn kopioksi amerikkalaisittain siistittynä, kunnes huomasin että videoilla on sama ohjaaja.  Ice Cream on käynnistyy ihan ookoo biisinä, mutta videon aikana pisteet valuvat pakkaselle. Videossa on laskelmoidusti kaikki hipsterkliseet ja kirsikka kermavaahtokeon päällä: arty-farty-kuvakikkailua, seksiä ja outoutta, ruokasotaa, käpyä nuleva tytttö, tiukat kittania vaatteita, vakavat pojat, hedelmiä, ilmapallo, reisiä, kissoja, muoviautoja, kakkua, pusu, hassut lasit, raitaa, kitsch-esineitä…

Ei kolahda minuun tämä annos. Viehätyksestä lähtee osanen pois, kun kaikki tuntuu mietityltä ja coolilta, eli aivan liian vakavasti otetulta. Into ja ironia on poissa ja Ice Cream vaan haukotuttaa ekan haukkauksen jälkeen.

Videosta tulee kuitenkin jätskinhimo, vai mitä? Siihen minulla onkin teille vinkki: uusi rakkauteni, Aino lakritsisuklaatoffee-ihanuus. Sitä on tässä taloudessa on mennyt viikon aikana jo kaksi purkkia, kohta kolmas… (Kuva)

aino-suklaa-lakritsikastike.jpg

Kulttuuri Musiikki