Keskiviikko, tuo viikonpäivien marraskuu. Viikonloppuun tuntuu olevan vuosia, ei päiviä. Tekee mieli kaivautua peiton alle ja tuhertaa itkua. Tuntuuko tutulta? Nappaa kotimatkalla joku näistä leffoista videovuokraamosta ja asettaudu nessupaketin kanssa hyvään katselukulmaan. Nämä kutittavat kyynelkanavista varmasti puhdistavan ulinan. Varoitus: leffat käsittelevät kaiken voittavaa rakkautta ja lopullisuutta, kuolemaa. Popkulttuurin suurkuluttaja on kyllästetty haaveella ikuisesta rakkaudesta ja sen loppumisen pelolla pikkutytöistä saakka, onko se siis ihme?

• Marley & Me. Keskinkertainen perhe-elokuva on kepeä kuin ilmapallo – iloa, kauniita ihmisiä ja se koira. Elokuvan loppuratkaisun arvaa ennen kun alkutekstit ovat pyörähtäneet ruudulle. Loppu ei ole liian surullinen, mutta alahuulen väpätys on varmaa varsinkin heille, joilla on koskaan ollut rakastettu lemmikki. Nyyhkis!
• P.S. Rakastan sinua. Selviääkö siitä, jos elämäsi rakkaus kuolee äkillisesti? Romanttinen leffa on ärsyttävän laskelmoitu, mutta saa aikaan varman huutoitkun kolmannellakin katselukerralla. Tyrskiminen alkaa viimeistään, kun päähenkilön viisas äitimuori (Kathy Bates) toteaa: ”So now, all alone or not, you gotta walk ahead. Thing to remember is if we’re all alone, then we’re all together in that too.”
• Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Mitä jos katsoisit nyyhkyleffojen klassikon pitkästä aikaa? Unohda, että siinä virnuilee Hugh Grant ja ihastu John Hannahiin. Hän lukee eräässä kohtauksessa (huom. spoilerivaara) W. H. Audenin vuonna 1936 julkaistun sydämen musertavan runon Funeral Blues, josta tuli leffan myötä hautajaisilmoitusten vakiovärssy.

P.S. Jennan postaus muistutti Frendeistä. Kiireessä siis myös Rachelin ja Rossin ero toimii (kaikkihan muistavat, miten siinä lopulta kävi).