”Helvetin kuusitoista” merkitsee monelle helsinkiläiselle muutakin kuin vanhahtavaa sanontaa. Se on myös vihattu, rakastettu, epäluotettava ja rämisevä bussilinja, joka ajaa pitkän reitin läpi Helsingin kauneimpien kaupunginosien Hernesaaresta Herttoniemeen. Maanantaina linjan reitti muuttuu ja niin myös monien työmatkavälineet, mukaanlukien minun. Tänään ajoin viimeisen kerran tutun reitin Erottajalta tänne A-lehtitalolle Kulosaareen ja kruunasin matkan teemaan sopivalla soundtrackilla. Tervetuloa työmatkalleni!

Vaikka tarkistaisi 16 aikataulusta pysäkkikohtaisen ajan, ei siihen kannata luottaa. Lähden siis hyvissä ajoin kotoa Punavuoresta pysäkille. Hidasta on myös rappuremonttimme, eikä sen valmistumiseen voi oikein luottaa. Kuulokkeissa soi Punavuoren R.Kelly ja Stigidilaatio.

Lukemattomat kerrat olen odottanut bussia, joka ei tule aikataulun mukaisesti. Linjalle tunnutaan myös valitsevan kaikista rämisevimmät ja huonokuntoisimmat autot. Bussi on hajonnut ja joutunut jättämään matkan kesken muutaman kerran ollessani sen kyydissä – kerran päälleni putosi bussin tuuletusikkuna, mutta kuski jatkoi vain ajoaan, että pysytään aikataulussa. Nyt rakas bussi kaartaa kuitenkin Ullanlinnasta pysäkille vain viisi minuuttia aikataulusta myöhässä, juuri kun mietin taas kerran, pitäisikö kuitenkin mennä jollain toisella välineellä.

Bussissa meinaan kaatua tuntemattoman miehen syliin, koska kuljettaja kaasuttaa niin vauhdilla liikkeelle. Perusmeininkiä! Matka kulkee Esplanadia pitkin kohti Kauppatoria.  Ihailen näyteikkunoita ja torin kojuja ja fiilistelen kuuntelemalla Egotripin kappaletta nimeltään Kauppatori.

Kruununhaan kauniin kaupunginosan jälkeen kuulokkeista soi Plutonium 74:n Kallioon-kappale ja bussi kiertää Hakaniemeen. Mietin kaupungin kerrostumia ja arkkitehtuurin muuttumista, kun katselen Merihaan harmaita halkojia taivasta vasten.

Bussi kiihdyttää kohti itäväylää, ohittaa Suvilahden Flow-viritelmät ja on aika kuunnella  teemaan sopien PMMP:n Korkeasaari. Siellä se siintää oikealla. Surumielinen kappale virittää hyvin hyvästeihin. Vielä rehevän ja suloisen Kulosaaren läpi jaonkin aika painaa stop-nappulaa.

Onhan se helvetin kuusitoista hidas linja ja epäluotettavakin. Mutta reitti on myös kaunis, bussissa on aina tilaa ja aikaa vain olla. Välillä tekee hyvää matkustaa hitaasti ja olla tehoton, hengähtää ennen ja jälkeen töiden ja ottaa aikaa katsoa, mitä kaikkea kaunista ympärillä on.

http://www.youtube.com/embed/-eohHwsplvY