Viisi syytä vihata Tyhjätaskuja (ja miksi se kuitenkin toimii)

2bg1.jpg

Olen koukussa, pian ehkä sinäkin. Tänään kannattaa kääntää Subille kello 20. Kanavalla alkaa komediasarja Tyhjätaskut (2 Broke Girls). Yhdysvalloissa syksyllä alkanut sarja on ollut hitti kotimaassaan ja kolahtanee täälläkin sitcomien ystäviin. Perusasetelma on yksinkertainen: Kaksi eri maailmoista tulevaa naista, köyhä ja rikas, joutuvat olosuhteiden pakosta tulemaan toimeen keskenään. Naiset inhoavat toisiaan, mutta vähitellen tietty oppivat tulemaan toimeen ja oppivat uutta toisiltaan. Kuulostaa tuhat kertaa nähdyltä vai mitä? Sarjaa kannattaa kuitenkin katsoa. Kerron miksi.

bg_ist.jpg

ÄRSYTYS: Hahmot ovat täysin kliseisiä: rikas tyttö, köyhä tyttö, boratmainen itä-eurooppalainen kokki, hössöttävä aasialainen, söpö nörttirillinen kaveripoikaihastus…

Sarjan henkilöhahmot ovat lähtökohtaisesti kaikki aika ärsyttäviä ja mokailevia, eli aitoja. Päähenkilöinä on työläisjuuristaan ylpeä ja veemäinen Brooklynin neito Max (Kat Dennings), joka painaa töitä kahvilassa ja hienostorouvan lapsenvahtina. Työkaveriksi kahvilaan tulee miljoonansa yhtäkkisesti menettänyt bimbo mutta raha-asioissa skarppi Caroline (Beth Behrs). Max on vapaa-ajallaan oiva leipuri ja Caroline keksii siitä liikeidean, joka sitoo lopullisesti naisten kohtalot yhteen.

Suurin osa jaksoista käsittelee Maxin ja Carolinen näkemyseroja ja äkillistä, koko elämän sotkevaa henkilökohtaista konkurssia. Lama-aihe tuntuu ajankohtaiselta tänä päivänä. Parasta on se, kuinka sinnikkäästi naiset näkevät paremman tulevaisuuden.

bg_kokki.jpg

ÄRSYTYS: Jahas, jälleen yksi komedia, joka sijoittuu New Yorkiin. Mikä pahinta: Williamsburgin hipsterikaupunginosaan

Hipsterit eivät ole sarjassa pääosassa, vaan vitsien aiheena (aika vanha vitsi, totta). Sarjassa korostetaan kuilua Brooklynin arjen ja Manhattanin hienostoelämän välillä ja ylistetään tavallista, arkista elämää. Yksi parhaista hahmoista on tyhjäpäinen hienostorouva, jolle Max työskentelee lastenhoitajana.

bg_tit.jpg

ÄRSYTYS: Sarjan päähenkilöt ovat nättejä naisia. Päätarkoituksena on etsiä heille avoimies vai mitä?

Ei. Naiset haluavat perustaa yhteisen yrityksen, eivät perhettä. Treffielämä on (ainakin toistaiseksi) sarjassa sivujuonne, jota ei käsitellä kuin muutamassa jaksossa. Virkistävää on myös, että sarjan naisia ei voi nähdä minkäänlaisina tyyli-ikoneina. Molemmilla on kammottava kampaus ja Maxin viininpunaisessa huulipunassa on tosi väärä ysäriviba. Puvustus on erittäin epäinspiroiva: molemmat ovat lähes läpi jaksojen rumissa sinapinkeltaisissa kahvilan työasuissa.

bg_kenk.jpg

ÄRSYTYS: Naisia jotka puhuvat rivoja – no hui hui! Niin nähty Sinkkuelämässä ja Morsiusneidoissa.

So what? Sarjan vitsit ovat meheviä ja ronskeja heittoja isketään sopivan yllättävällä tempolla. Tyhjätaskut ei ole söpöilevä eikä tyttömäinen ja iskee sekä miehiin että naisiin. Varoituksen sananen silti: jos miespuolinen asuinkumppanisi vihaa Sinkkuelämää, ei hän varmaan lämpene Tyhjätaskuillekaan.

bg_heppa.jpg

ÄRSYTYS: Taas yksi naisten ystävyyden ylistys -sarja siis?

Sarjan jännite syntyy siitä, että päähenkilöt eivät ole kavereita, vaan pyrkivät tulemaan toimeen olosuhteiden pakosta. Kaikkien frendisarjojen jälkeen se on virkistävää. He ovat kuitenkin reiluja toisilleen ja tekevät töitä yhteisen tavoitteen eteen – konditorian perustaminen ratkaisisi molempien rahahuolet. Ja ehkä he vielä ystävystyvätkin?

Tyhjätaskut Subilla keskiviikkosin kello 20

Kolahtiko sarja siellä?

Kuvat ja lisätietoa sarjasta täältä.

Kulttuuri Suosittelen

Top 3 kalenterit vuodelle 2012

Oletko jo hankkinut kalenterin uudelle vuodelle vai onko ajankäyttösi sähköisen päivyrin varassa? Minä elelen murrosvaihetta, eli käytössä ovat molemmat. Listasin suosikkini kalentereista, joissa on nokkelointia ja uutta ideaa niille hetkille, kun Outlookin ihanan järjestelmällinen kalenteri tuntuu tukahduttavan luovuuden ajankäytössä.

kale_pacman.jpg

3. Pacman-aiheinen Moleskine.

Moleskinen klassikkokalenteri on paras kalenteri mikä minulla on koskaan ollut. Se on selkeä, siinä on tarpeeksi kirjoitustilaa ja sivullinen per viikko muistiinpanoille. Paperi on hyvää (kuulakärkikynälle ja lyijärille), nahkakannet kestävät ja se on kätevän kokoinen. Työkaverini Julia on bongannut Amazonista tämän killerihienon Pacman-kalenterin.

kale_later.jpg

2. Do It Later! A 2012 Planner (or Non-Planner) for the Creative Procrastinator

Kalenteri tarttui mukaan Lontoon Tate-museon kaupasta itselle ja lahjaksi eräälle toiselle stressierkille. Saatavilla myös mm. Amazonista. Kirjanen toimii sekä selkeänä ja hyvänä viikkokalenterina että pienimuotoisena elämäntaito-opuksena kohti rauhallisempaa elämää. Kalenterissa on luovan vitkuttelun ohjeita ja tehtäviä kuten ”lista asioista, joita tehdä kun välttelee työntekoa” ja ”ihmisiä joille soittaa, kun ei tee mieli tehdä töitä”.

Tämä kalenteri muistuttakoon tänä vuonna työpöydälläni, että asiat on hyvä saada hoidettua aikataulussa, mutta samalla jättää tilaa hengittämiselle ja höpsöille asiolle hihittämiselle.

kale_simple.jpg

3. Keel’s Simple Diary

Käsi ylös, kuka on aloittanut päiväkirjan pitämisen, mutta jättänyt sen kesken? Yleisin syy olla pitämättä päiväkirjaa lienee se, että kaikkina päivinä ei tapahdu oikein mitään ja kirjoittamiseen pitäisi varata aikaa.

Taiteilija Philipp Keelin Simple Diary ei ole varsinainen kalenteri, mutta tärkeä vuosiopus itse kullekin. Kirja tarjoaa jokaisella sivulla muutamia monivalintoja, elämäntaito-ohjeita ja kysymyksiä, joiden avulla on helppoa nostaa esiin kunkin päivän pääkohdat lyhyesti. Tämän elämäntaito-opuksen/päiväkirjan täyttämiseen menee noin kaksi minuuttia iltaisin. Kirja on auttanut minua itsetutkiskelussa ja oivaltamaan omia tarpeitani. Päiväkirja on jälleen luottokaveri, jonka täyttämistä ei malta odottaa. Vähän niin kuin silloin varhaisteininä.

Tiedoksi kaikille teille, jotka olette myös jo täyttäneet yhden Simple Diaryn: kirjasta on ilmestynyt vol 2. Tykkään kirjan kauniista ja simppelistä ulkonäöstä (katsokaa nyt tuota kansien mahtavaa värivalikoimaa!), joten se saa mieluusti asustaa yöpöydälläni. Kätevää ja hauskaa, että  Simple Diary -sovelluksen saa pian ladattua myös iPhoneen ja Androidiin. Suomessa tuotetta myyvät Stockmann, Helsingin taidemuseo ja Suomalainen Kirjakauppa. Kirjan kotisivut löytyvät täältä.

Do It Later -kuva täältä. Simple Diary -kuva täältä.

Millainen kalenteri sinulla on tälle vuodelle?

Kulttuuri Sisustus Kirjat