Ruotsin rocksuuruus ja suomalaisille läheinen Kent julkaisee huhtikuussa kymmenennen ruotsinkielisen studioalbuminsa. Olen aina arvostanut Joakim Bergin lauluja, vaikka edellisillä levyillä olenkin tipahtanut suosikkibändini kyydistä. Viimeinen minuun kunnolla kolahtanut Kentin levy oli Tillbaka till samtiden vuonna 2007.

Isola oli minulle levyistä tärkein. Lähdin lukion jälkeen Pariisiin töihin ja unohdin pakata levyn mukaan, quel dommage! Silloin ennen vanhaan musiikkia ei saanut internetistä kahmittua, joten säästin ensimmäisestä palkastani sata kaksikymmentä frangia ja sain hankittua Isolan levykaupasta. Levy oli englanninkielinen versio albumista, mutta se lievitti kaihoisan pohjoismaalaisen koti-ikävää. Tutummalla kielellä levy avautui toisella tavalla, mutta englanninkielisessä levyssä oli jotain vinksahtanutta. Muistan lukeneeni haastattelusta, että Berg kirjoittaa kappaleensa ensin englanniksi ja kääntää ne sitten äidinkielelleen.  Joissain kappaleissa sanat ovat yksi yhteen ja toisissa merkitys on hieman erilainen. Mutta Kentille ominainen surumielinen ja väkevä tunnelma on sama. Suosikkikappaleeni Isolalta on Saker man ser, jonka englanninkielisen versio Things She Said ei kyllä ole yhtä hyvä, mutta vie minut vähän liian vakavan parikymppisen Annan luo hetkessä. ”Behind my wristwatch the skin is white/Behind my wristwatch where winter hides. Was it you that held too tight? Was it me that was too weak?”

Kolahtaako Kent? Mikä on suosikkibiisisi?