Pelkkäähyvää

31.3.2016 reetta l

Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä

Taas näitä juttuja, mitä katselin silmät pyöreinä ennen omaa lasta. Mitä ihmettä ne kaikki äiti ja isät stressaa jostain pöpöistä ja taudeista? Tirskahtelin hihaani, kun joku ylihysteerinen äiti taas jätti tulematta tai lähtemättä johonkin, kun kuuli reissulla olevan mahdollisuuksia saada joku perus kuume, mahatauti tai nuha. Hah, ihme vouhottamista.

Juu. Palle on nyt ollut kaksi kertaa kolme viikkoa nuhassa. Siis nuhassa, ei missään oksennus-influenssa-tulirokko -taudissa, vaan ihan perus räkiksessä. Ja voi morjes, miten hanurista tällainen on. Ei maistu ruoka, ei uni, ei syli, ei lempilaulut, ei niin mikään. Ihan jees on sellaisessa seurassa pyöriä neljän seinän sisällä aamusta iltaan ja yöstä aamuun. Yöllä noustaan laittamaan tuttia, peittoa, vettä, nenäliinaa ja milloin mitäkin tunnin välein ja päivät itketään. Minä ja vauva. Vauva kurjaa oloansa, minä olemattomiin kutistuvaa elämänpiiriäni. Ja vielä enemmän sitä, että valitan. Kun eihän sitä nyt sovi valittaa. Toisilla on allergiaa, avioeroa ja koliikkia – meillä nuha. Ja toki siitä poikinut korvatulehdus, yskä ja kuume. Ja puoli vuotta tuloaan tehneet hampaat.

Sitä siis vaan, että kyllä minä nyt ymmärrän. Kauniisti sanotaan, että nukkuva lapsi täyttää koko huoneen. Sen sanon myös, että flunssainen lapsi täyttää ihan koko elämän.Yksi pieni räkäinen nenä tai särkevä korva kietovat ympärilleen kaikki vuorokauden tunnit ja heittävät kyselemättä ikkunasta suunnitelmat kevätreissuista tai kukkien istuttamisista.

Vietän tällä hetkellä viime ja tämän vuoden kesälomia. Silläkin uhalla, että menetän kaikki tulevienkin äitienpäivien lahjani, sanon vaan ihan näin lyhyesti, että nämä ei ihan olleet ne lomasuunnitelmat mitä joskus kalenteriini kirjoittelin. Mutta sellaista elämä on. It is what it is, tuppaan heikkoina hetkinä itselleni hokemaan.

(edit: Breaking news! Löysin ehkä Pallen suusta äsken pienen hampaan. Toivon pilkahdus tässä mustassa itkuräkälammikossa. Ehkä se olikin vaan pikku pikku hammas mikä niin harmitti. Eihän niitä kai enää montaa tule..?)

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus

16.3.2016 reetta l

Karavaani kulkee

Jaaha kuulkaa. Mitähän sitä? Aika perushommia. Tai no, perus ja perus. Lähinnä ollaan istuttu junissa, autoissa ja lentokoneissa. Liikuttu Ouluun, Helsinkiin, Kuusamoon, kotiin, kauppaan ja jumppaan. Pakattu ja purettu kasseja, kaiveltu kuivumaan uikkareita ja lämmitelty maitopulloja.

Palle ei vielä oikein osaa liikkua ja olen tietty hikipinkoäitinä ollut siitä(kin) vähän huolissani. Mutta noita kännykkäräpsyjä kun selaa niin onhan se liikkunut kahdeksankuiseksi jo aika kiitettävästi ristiin rastiin. Ehkä hän siis vaan odottelee, että turvakaukaloon kasvaa pyörät, jotka rullailee hänen korkeuttaan kotonakin lelujen perään. Sen verran tiiviisti tuo britaxin rotjake on meidän karavaanin mukana kulkenut.

Ouluun mentiin ihan kaksin junaillen ja siellä odotti ihan pian tarhantädiksi (mikä tosin on varmaan ihan väärä ja loukkaava nimi, varhaiskasvattajaksi siis) valmistuva isosisko, joka kierrätti Pallea asiaankuuluvasti yliopiston musiikin luennoilla ja kirjastoissa. Palle nukkui viikon päräyttävässä retkisängyssään viisineliöisen opiskelijasoluhuoneen lattialla, rakastui pingahtelevaan mikroon ja tädin appelsiiniloruihin. Kotiin tultiin täpötäydellä lentokoneella, jossa seuraa pitivät finnairin rapiseva oksennuspussi ja viereisen penkin pukumiehet.

Niin kuin kuka tahansa täysin tyhjäpäinen ja kädetön vanhempi, päätettiin sitten edellisestä reissusta selvittyämme ajaa Turusta Kuusamoon ja takaisin. Koska olihan se yöjunailu nyt ihan liian mukavaa. Kolmisenkymmentä tuntia autossa jätti sen verran pahat traumat turvakaukaloon köytetyistä vauvoista ja abc:n kahveista, etten ehkä liiku enää koko keväänä mihinkään. Mutta hei, olihan se Kuusamo nyt hieno! Tolkuttomat määrät lunta, löylynsihahduksia ja totaalisen hiljaisia öitä. Rukalla käytettiin J:n kanssa tarjolla olleet lapsenvahtiresurssit hyväksi ja karattiin sumuiseen tunturiin jäädyttämään varpaat ja tuhlaamaan opintolainat yhdeksän euron minttukaakaoon.

Lähinnä ollaan kuitenkin tehty niitä perushommia. Syöty aamupaloja, pesty pyykkejä ja haahuiltu ympäriinsä työntäen vaunuja ja vetäen koiraa. Käyty vauvatreffeillä ihmettelessä ohi humahtavia vauvakavereita ja jumpassa hakemassa tuoreimmat räkätaudit.

Mietitty mihin se aika oikein menee ja laskettu minuutteja isän kotiintuloon. Kirottu lahkeeseen valuvaa pissaa, kotiin jäänyttä vaippaa ja kuolassa kitisevää vauvaa. Tanssittu aamuradion tahdissa Tehosekoitinta silmät aamuauringosta sirrillään. Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin. Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi. Olet kaunis, ja maailma on sun. Laulettiin mukana. Tai ölistiin, kun ei kumpikaan osattu sanoja.

Kulttuuri Lapset Matkat