Palle 3 kk

Jouluun on yhtä pitkä aika kuin pieni Palle on vanha.

Alan ymmärtää sitä ”aika kuluu niin nopeasti” -höpinää. Sehän kuluu perhana soikoon pirun nopeasti. Kolme kuukautta sitten pitelin epävarmassa sylissä kolmea kiloa onnea, nyt tuo kimpale on tuplannut kokonsa ja minä mietin miten se voi olla niin rakas. 

Täyttelin yksi ilta Pallen ristiäislahjaksi saamaa vauvakirjaa ja pieni haikeuden muotoinen pala nousi kurkkuuni. Mietin miten Palle tulee joskus aikuisena selailemaan noita samoja sivuja ja miettimään millaista elämä on ollut kun hän oli ihan pieni. 

palle3kk.jpg

Kolmen kuukauden ikäinen Palle rakastaa puita ja kummitädin virkkaamaa lentsikkamobilea. Hän ihan melkein kääntyy mahalleen ja vihaa vaunukyytejä. Hän hymyilee ja nauraa mielellään, eikä hätäile turhia. ”Tyytyväinen lapsi”, kirjoitettiin neuvolakorttiin ja sitä hän kyllä on. Paitsi iltaisin ja autossa nälkäisenä. Hän rakastaa sylissä tai kantoliinassa liikkumista, lauluja ja loruja. Äitiyspakkauksen lorukirja on luettu nauraen läpi jo aika monta kertaa. Hän nukkuu hyvin, vaikka heräileekin syömään vielä useamman kerran yössä. Aamuisin kumpikaan ei tosin muista menneestä yöstä  juurikaan mitään. Eikä meitä vielä aamuisin ole odottanut mikään, mitä ei kahvi korjaisi.

Kolmessa kuukaudessa kesä on muuttunut syksyksi ja Pallesta on kasvanut rauhallinen ja iloinen tytönalku. 

Samalla minä olen ollut äiti jo neljännesvuoden. Väsynyt, selkäjuminen, nälkäisenä aika lyhytpinnainen, ihan tavallinen äiti. Kolme kuukautta on opettanut, ettei äitiys ollutkaan ihan sitä mitä odotin, vaan paljon enemmän ihan kaikkea. Lyhyitä unia, maidossa uitettuja vaatteita, epävarmuutta ja ihan tajuttoman kokoista rakkautta.

Kolme kuukautta sitten en olisi uskonut viettäväni keskiviikkopäiväni kuuden muun äitin kanssa vauvauinti- ja imetysongelmia pohtien ja toistemme vauvoja tuijottaen. Silloin en vielä tiennyt, että seuraavan kolmen kuukauden image-lehdet tulevat jäämään avaamattomina eteisen pöydälle ja tuo tiistaiaamu olisi viimeinen, jolloin herään pirteänä viimeistä kertaa todella, todella, pitkään aikaan.

En kyllä myöskään tiennyt, että tulisin valvomaan itkevän vauvan lisäksi maailman kauneiten nukkuvaa vauvaa tuijottaen. Enkä tiennyt miten nuo pienet ekaa kertaa auenneet tummat silmät vielä tuijottaisivat minua herkeämättä ihan silkasta ihastuksesta. 

Kolmessa kuukaudessa meistä on tullut aika hyvä tiimi. Hassu pieni tytär ja onnellinen uusi äiti.

perhe lapset
Kommentit (2)
  1. Hurjan kaunis vauva teillä 🙂 Eikös menekkin muuten aika kuin siivillä tuommosen pikkusen nyytin kanssa? Meidän neitillä tulee puoli vuotta täyteen seuraavalla viikolla ja tuntuu,  että ihan vasta kai se synty. Hurja ajatella, että toinen samanmoinen ajanjakso ja meillä asustaa täällä vuoden ikäinen tyllerö! 

    1. No niin menee! En silloin ekan kuukauden aikana tajunnut yhtään kun ihmiset sanoi että aika vauvan kanssa menee niin nopsaan… musta päivät ja yöt oli vaan hurjan pitkiä. Mutta niin se vaan näyttää olevan, että aika juoksee niin kovasti sittenkin.

      Meillä vauvanvaatelaatikosto pursuaa pieneksi jääneitä vaatteita, mutta kun en vaan haluaisi kohdata sitä tosiasiaa että ne pitäisi oikeasti viikata pois ja kiertoon. Nyyh. 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *