Alkuvuodesta löysin itseni tilanteesta, jossa en yksinkertaisesti pystynyt käyttämään kosmetiikkaa enkä pesuaineita. Hyvin paljon meni uusiksi, mutta inhottavinta oli ehkä se, kuinka oireilu iski suoraan niihin inhottavimpiin epävarmuuden paikkoihin. Googlettaessani totesin että en ole yksin, mutta vähemmän tästä löytyy tekstiä. Päätin tehdä yhden pidemmän tekstin internetiin, jos se vaikka auttaisi jotakuta.

Mutta ensin ns. disclaimerit: minulla ei ole tähän tekstiin minkäänlaista pätevyyttä. Hanki itsellesi aina kunnollinen diagnoosi, sillä aina on mahdollista, että koko ongelma saadaan poistettua. Tämä teksti pohjautuu vain omaan kokemukseeni, eikä keinoni välttämättä auta juuri sinua.

Ensimmäiset oireeni kehittyivät jo kahdeksan vuotta sitten kuin aloitin opiskelut korkeakoulussa. Tuttu vaiva lapsuudestani palasi: käteni olivat täynnä ihottumaa, tulehduksia ja pieniä märkänäppylöitä. Aina kun menin lääkäriin sain antiobiootti- ja kortisonirasvat sekä kehoituksen miettiä, josko olisin koira-allerginen.

Pääsin kyllä ihotautilääkäriin, joka antoi pitkän reseptin perusvoiteisiin ja ohjeisti käyttämään puuvillahanskoja ja muovihanskoja.

Mistään tästä ei ollut oikeastaan ikinä apua. Seuraavaksi meni päänahka. Hiukeni alkoivat ohentua, kun päänahkani kuivui ja sinne alkoi ilmestyä ärtyneitä näppylöitä.

Sieltä ongelma ikää kuin levisi kasvoihin ja selkään, kun jo kerran lääkkein selätetty akne palasi. Nämä eivät olleet mitään pieniä finnejä, vaan syviä, suuria ja tulehtuneita. Olin samana vuonna aloittanut työt, joten marssin lopulta työterveyslääkärille ja pyysin lähetettä ihotautilääkärille. Sain viimein roacutan -kuurin (ja lisää niitä voiteita). Tiesin että se on kova elimistölle, mutta päätin että viimein pääsen näppylöistäni eroon.

Finnit lopulta hävisivät, mutta lääkekuurin sivuoireet eivät. Ihoni tuntui olevan pysyvästi kuiva, kutiseva ja hilseilevä. Limakalvoni olivat kuivat, silmäni olivat kuivat. Nyt käteni kuivuivat jo niin, että ne olivat haavaumilla.

Yksi inhottavimmista pysyvistä ongelmista oli jatkuvat silmätulehdukset ja tukkeutuneet talirauhaset silmäluomissa. Lopulta en pystynyt käyttämään silmämeikkiä ollenkaan.

Viimeinen niitti tuli viime vuoden lopulla, kun kainaloni alkoivat oireilla. Ne kutisivat sietämättömästi ja alkoivat viimein näyttää palaneelta. Ne olivat tulipunaiset ja saatoin repiä kokonaisia iholiuskoja irti. Minun piti lopettaa kainalokarvojen ajelu ja tajusin, etten voinut laittaa deodoranttia ilman kamalaa kirvelyä.

Ahaa-elämys tuli vasta siinä vaiheessa kun lähes kaikki kosmetiikka oli kadonnut elämästäni. Mutta suuri elämänmuutokseni alkoi… kainaloistani.

Pesuhuoneen peilikaappi täyttyi kaikenlaisista eri deodoranteista, sillä kokeilin kaikki ja totesin ne kaikki sopimattomiksi.

Tuskissani päädyin viimein tutkimaan josko joku muu olisi ratkonut samanlaista ongelmaa ja päädyin kolmeen muutokseen.

1. Tein oman deodoranttini. Roosa Blomin ohjeen mukaisesti tein omani vähemmällä soodalla ja se on toiminut täydellisesti. Tämä ohje on ihanteellinen sen takia, että se on todella yksinkertainen. Moni kannustaa lisäämään esimerkiksi eteerisiä öljyjä, mutta koska kainaloni muistuttivat lähinnä Mordoria, en hennonut niitä itse lisätä. Lisäksi eteeriset öljyt voivat olla tuoksuherkille kova paikka, joten työni mielessäni päätin että saakin jäädä kokeilematta.

2. Aloin peseytyä marseillen saippualla. Vaeltajalle oliiviljysaippua on mielekäs valinta, sillä se ei jätä vesistöihin mitään kummallista JA sillä voi pestä myös astiat sekä pyykit, joten halusin kokeilla sitä sillä mielellä, että josko sen voisi toimia ainakin retkillä. Lisäksi, oletko koskaan verrannut palasaippuoiden ja nestemäisten saippuoiden inci-listaa? Ajattelin että mitä vähemmän ainesosia, sitä helpompi on päästä ongelmien juureen.

3. Korvasin perusvoiteet kookosöljyllä. Perusvoiteet ärsyttivät kainaloitani lisää, joten päätin jättää sen kokonaan pois. Yllättäen kookosrasva toimi aivan yhtä hyvin. Ostan sen Citymarketin öljyhyllyltä.

4. Kutina helpotti melkein heti ja iho lähti parantumaan. Olin nyt kovasti tietoinen pääni kutinasta ja halusin nyt yleensäkin vain vähentää omaa muovijätteen määrään, joten päätin kokeilla marseillea myös hiuksiini sekä käyttää sitä keittiön pesuaineena.

Päänahkani on edelleen kutiava ja hilseilevä, mutta täysin odottamatta käsieni ihottuma katosi. Kokonaan. Kärsin ja häpesin kahdeksan (8) vuotta ja sitten se noin vain katosi muutamassa viikossa. Päätin silloin tehdä jälkijunassa uuden vuoden lupaukseni, jonka muotoilin näin.

Laitan iholleni vain asioita, jotka hoitavat sitä. En peitä ihoani.

Heitin viimein kaikki meikkini ja kosmetiikkani menemään itse tekemääni deodoranttia, kookosöljyä ja tuota saippuapalaa lukuunottamatta. Tai no, kasvorasva sai jäädä. Olin vasta ostanut purnukan Evolven kasvovoidetta ja se tuntui sopivan. Lisäksi kasvoni oli ja on niin koukussa kasvovoiteeseen etten pysty elämään ilman sitä. Tuntuukohan kaikista siltä että kasvojen iho muuttuu suorastaan kaarnaksi heti pesun jälkeen

Täydensin hyllyäni pian ruusuvedellä, sillä minulla on myös uniongelmia ja kaipasin jotain piristävää kasvojen iholle. Eihän se maagisesti hävitä tummia silmänalusia, mutta se tuntuu tuovan kasvoille vähän eloa ja väitän että se on siloittanut aknearpia. Lisäksi nautin sen tuoksusta.

Hankin myös hoitoöljyn hiuksille, sillä enhän käyttänyt enää hoitoainetta. Ajan kanssa sen tarve on vähentynyt, mutta toisinaan “öljyän” hiukseni yöksi ja pesen aamulla pois. Lopulta tein myös oman suolasuihkeen, jotta saisin vähän muotoiltua hiuksiani.

Ostin vasta myös pienen purkin manteliöljyä, jota käytän myös käsilleni ja ilmojen kylmettyä olen levittänyt sitä iltaisin kasvoille pienen määrän. Muuta en ole oikeastaan tarvinnut.

Olen pärjännyt näillä monta kuukautta, mutta valehtelisin jos sanoisin että muutos ei kolhinut itsetuntoani. Välillä huolehdin edelleen maanisesti, että jos minä sittenkin haisen mutta en vain huomaa sitä itse. Olin kuitenkin niitä ihmisiä, jotka ajoivat kainalonsa säntillisesti joka päivä ja lotrasivat high performanse -antiperspiransseja oikein huolella. Nyt luotan lähinnä kookosrasvaan ja minun täytyy antaa kainalokarvojen vähän kasvaa, jotta iho ehtii toipua ajojen välillä.

En ikinä ollut mitenkään erityisen innokas laittamaan itseäni, mutta minun täytyi silti tottua siihen, että ne kasvot joilla herään aamuisin, ovat myös ne joilla lähden talosta ulos. En värjää enää hiuksiani ja minun täytyi hyväksyä, että hiukseni ovat nykyään vähän vallattomat, tai sitten littanat. Miltä niistä nyt minäkin päivänä tuntuu.

Toisaalta, kun kerran lakkaa syynäämästä omia kasvojaan, ne “virheet”, jotka joskus tuntuivat maailmanlopulta, vähän kuin häviävät. Toisaalta ihoni ei ole ollut yhtä hyvinvoiva sitten lapsuusvuosien. Väitän että näen itseni nyt enemmän samalla tavalla kuin muut ihmiset. Kai annoin itselleni luvan olla epätäydellinen ja siten itsestäänkin on helpompi pitää.

Täytyy myös myöntää, etten edelleenkään ole varma mikä ihoani ärsyttää. Tiedän vain, että se voi nyt paremmin. Olen alkanut karttamaan voide- ja nestemuotoisia tuotteita, sillä niissä tuntuu olevan enemmän sivuaineita, joiden tehtävä on lähinnä säilöä ja pitää tuote oikeassa muodossa. Kuivat tuotteet ja öljyt säilyvät hyvänä vähemmällä. Olen siis itse päätellyt että syyllinen löytynee jonkunlaisesta käsittelyaineesta, mutta niitä on niin paljon että on mahdoton itse päätellä mikä se niistä olisi. Tai ehkä reagoin useampaan?

Ehkä joskus saan asian oikein tutkitettua.