Pikku jutut piristää

Aamu oli ihan anuksesta. Kun heräsin oli vatsa järkkykipeä, housut ja puhelin hukassa, myöhästyin sitten bussista, tupakka lopussa (kyllä olen vähän saalaa alkanut taas polttelemaan :/ ) ja piste i:n päälle oli, kun tajusin bussissa, että kuulokkeetkin on vielä jäänyt kotiin.

Kirosin tätä aamua, sata varmana, että tämä päivä on pilalla ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Siinä sitten bussissa silmät ristissä ja vatsa kipeänä miettin, että miten hemmetissä minä nyt tämän puolen tunnin bussimatkan kestän vielä ilman musiikkia, kun puhelin pirahtaa.

Yksi erityinen soittaa vaille seitsemän aamulla, vain toivottaakseen hyvät huomenet ja koska halusi kuulla mitä minulle kuuluu kun ei pariin päivään olla nähty. Hän kertoo kuinka hän on moikkaamassa kaveriaan tämän laivalla ja kuinka auringonnousu on kaunis siellä. Minä kerron kuinka minä olen myöhässä, mutta pakko aamukiukuista huolimatta myöntää, että auringonnousu on kaunis täälläkin.

Jotenkin ihmeen kaupalla puhelun jälkeen aamu ei tuntunutkaan niin synkältä.

Tai noh… ehkä vähän fifty-fifty. Kyllä se aamu oikesti aika perseestä oli, mutta sentääs tuo puhelu toi päivälle vähän toivoa.