Tuli vaan mieleen. Taas.

Että pitäisi välittää enemmän ja ottaa enemmän riskejä. Ja muistaa rakastaa ja uskaltaa näyttää tunteensa. Täysillä.

Koska enemmän sitä katuu asioita, joita jättää tekemättä ja sanomatta, kun asioita joita tekee ja sanoo. Eikä teeskentely ja itselle valehtelu tee kenellekään varsinkaan itselle hyvää.

Jostain puun takaa tuli vain ohikiitävä viiltävä kirpaisu muutamista asioista, joita on jättänyt tekemättä, koska ei ole kehdannut ja uskaltanut. Koska itse olen aikamäinen nynny ja pelkään niin hemmetisti epäonnistumista, että ehkä olisi minulle myös terveellistä, joskus pistää oikeen kunnolla kaikki peliin ja antaa mennä. Ja sitten jos ei onnistuta, niin yritetään uudelleen.

 

Jos tätä samaa asiaa tarpeeksi monta kertaa itselleen jankkaa ja tarpeeksi monta kertaa kirjoittaa ylös, niin ehkä se joku kaunis päivä pääsee aivoon, luihin ja ytimiin asti. Ja tekoihin asti.

 

Sellasta tuli vaan mieleen. Taas.