Treffihumua ja hiuksenhieno valkoviinihumala.
Elämä on nyt aika nannaa… monestakin syystä.
Alotetaan torstain treffeistä. Odotukset olivat todella matalalla ennen deittejä. Ennen treffejä makasin sikiöasennossa keittiön sohvalla, pakotin itseni juomaan energiajuomaa ja valitin kämppikselle, kuinka treffit tulevat olemaan maailmankaikkein hirveimmät.
Homma ei lähtenyt käyntiin ihan niin kun piti. Olin jo valmiiksi myöhässä ennen kun pääsin kotoakaan lähtemään. ”Tyylikkäästi myöhässä”, kämppikseni yritti lohdutella. Kun saavuin paikalle, baari oli tupaten täynnä ja tosi meluisa. Löysin kuitenkin miehen helposti. Hän oli paljon paremman näköinen kun muistin (muistutti Noah and the Whalesin solistia… mutta vaan paremman näköinen :D) . Varottelin jo heti alkuun, että olen ihan poikki ja olen todella pahoillani, jos olen tosi surkeaa treffiseuraa. Mies (herra C) naureskeli ja lohdutti, että samassa veneessä sitten ollaan. Onneksi hän oli kuitenkin todella puhelias ja hauska, joten väsymykseni oli hävinnyt silmänräpäyksessä.
Läppä lensi puolin ja toisin ja kivaa oli. Tiedätkö, kun yleensä ekoilla treffeillä tulee pari sellaista kiusallista hiljaisuutta? Mikä siis on ihan normaalia, kun ei toista vielä tunne. No näillä treffeillä ei sellaista tullut. Ei siis missään välissä!! Päädyin kertomaan hyvin hasardeja tarinoita menneisyydestä, jotka olin unohtanut, mutta jostain syystä ne nyt palasi mieleen. Seura oli niin hyvää, että teffit vierahti vahingossa kolme ja puoli tuntisiksi. Ihan kiva, mutta seuraavana päivänä oli TODELLA aikanen herätys, joten oli pakko päättää treffit siihen. Molemmat totesimme, että ilta oli todella ollut iloinen yllätys.Treffien jälkeen en vain yksinkertaiseti pystynyt pyyhkimään hymyä kasvoilta.
Niin ja pakko vielä mainita, että mies oli erittäin hyvä suutelija 😉
Ainut miinuspuoli oli se, etten ole vieläkään täysin varma onko mies kuitenkin enemmän vain kaveri kuin jotain enemmän. Ei sillä, etteikö olisi ollut kipinää. Kyllähän sitä oli, en vaan tiedä oliko sitä tarpeeksi… Sovittiin kuitenkin, että nähdään sunnuntaina uudestaan. Sänkyyn kömmittyä puhelin vielä piippasi ja C kiittelin hauskasta illasta ja toivottelin kauniita unia.
Seuraava aamu oli kamala! Myöhään valvottu yö ja kolme isoa tuoppia omppusiideriä todella tuntui. Nuokuin töissä ja pelkäsin, että olen todella menettämässä järkeni. Yllätin itseni laulamassa ääneen useita kertoja ja puhuin sujuvasti suomea norjalaisille työkavereilleni. Jos työpäivän päätteeksi olisin päässyt kotiin nukkumaan, olisi kaikki ollut ihan jees, mutta ei. Olin sopinut kampaajakaverini kanssa, että hän huollattaa hiustenpidennykseni samana päivänä. Voi vittu!!!
Oli kuitenkin ihanaa nähdä kaveria pitkästä aikaa. Koska sää oli niin ihana, päätimme hoitaa hiustenhuollon kaverin takapihalla…. ja juoda pari pulloa valkkaria. Seuraamme liittyi pian kaverini poikaystävä ja heidän tuttava pariskunta. Huomasin pian, että olin päätynyt tuplatreffien viidenneksi pyöräksi. Miten tässä näin pääsi käymään?! Menin vielä vahingossa mainitsemaan treffeistäni C kanssa ja kaverin rupesi jo suunnittelemaan meille triplatreffeja. ”Kyllähän sinun pitää antaa meidän ”hyväksyttää” tämä mies”, kaverini selitti.
Hiuksenhienossa valkoviinihumalassa (lue valkoviinikännissä) raahustin kotiin. Luulin olevani yksin, joten päätin mennä metsästämään ampiaista, jonka aiemmin päivällä lukitsi kämppikseni huoneeseen. Enpä vaan tajunnut, että kämppikseni oli nukkumassa huoneessaan. Hyvä minä!! Ettei tässä vielä olisi ollut tarpeeksi, pakotin kämppikseni heräämään ja lähtemään baariin kanssani. Vuoden kämppis palkinto ei taida tulla tänä vuonna mulle :D Pakko kuitenkin myöntää, että ilta oli sekoiluista huolimatta todella hauska. Ja hiuksetkin näyttää taas hyvältä.
Nyt istun rantakahvilassa, nautin lämpimästä päivästä. Elämä on hyvää.
