Lontoossa haisee pissa ja virtaa hiki

Okei.. Otsikko kuulostaa tosi negatiiviselta. Ei reissu todellakaan paska ollut, vaikka otsikko niin ennusteleekin.

Minireissu Lontooseen on kuitenkin ohi ja fiilikset tästä Euroopan metropolista on hyvin ristiriitaiset. Menin Lontooseen hyvin tiukalla budjetilla. Minun oli tarkoitus listata budjettisuunnitelma tänne blogiin. Onneksi en tehnyt. Ei olisi ollut näin jälkeenpäin kovin kaunista luettavaa.

Lontoo on kallis. Tämä nyt ei ole mikään uutinen. Se oli kuitenkin kalliinpi kun muistin. Matkustus/julkinen liikenne on kallista, mutta (ainakin minun tapauksessa) pakollista. Välimatkat on pitkiä. Oyster card on onneksi hyvä apu reissatessa Lontoon sisällä.

Saavuin kaupunkiin perjantai illalla (huom. kannattaa aina varmistaa mille lentokentälle lennot on, jos kentä on kauenpana voi bussilla/junalla kestää jopa puolitoista tuntia keskustaan nim. melkein myöhässä paluulennolta). Saavuin Victoria Stationille ”mukavaan” perjainta iltapäivä/ilta ruuhkaan. Ihmispaljous iski päin näköä. Kaikkea oli liikaa. Overgrounds, undergrounds, junat, bussit, väenpaljous, jonot, aikataulut, infotaulut, portit, äänet, hajut, roskat, toisiinsa liimautuneet hikiset ihot metrossa… Kaikki tämä alkoi ahdistamaan. ”En voisi ikinä tottua tähän”, ajattelin. Ei myöskään auttanut, että oli todella kuuma, akku oli lopussa, kannettavaa oli aivan liikaa ja Couchsurfing-hostini asenne oli ”kai sinä nyt nämä paikat tunnet”. Ensimmäinen päivä oli ihan perseestä. Houstini oli hiukan… outo (tästä lisää seuraavassa postuksessa) ja minulla ei ollut mitään tietoa missä nukkuisin seuraavan yön.

Seuraavana aamuna luikin nopeasti houstini kämpiltä Brick Lanelle. Sää vastasi hyvin aamun tunnelmia. Satoi kaatamalla. Olin onneksi ladannut puhelimeeni Citymapper Appin, jonka avulla idioottikin osaa liikkua Lontoossa (sama appi käy ilmeisesti myös esim Nykissä ja Pariisissa!!) .

Menin sadetta suojaan aamupalalle ihanaan Cafe 1001 (joka iltaisin toimii yökerhona) ja aivan kuin pyynnöstä, sade lakkasi sillä väliin ja kaunis kesä sää palasi. Pääsinkin siis lempipuuhani pariin… eli kiertämään vintage-liikkeissä. Brick Lane on ehkä paras paikka vintage shoppailuun Lontoossa. Sunnuntaisin kadulla on markkinat, jossa on myynnissä tavaraa vaatteista huonekaluihin. Ja tietysti erilaisia katukeittiöitä. Lisäksi Brick Lanella ja sen sivukaduilla on pienempiä ja suurempia vintage-liikkeitä.

 

 

Muutama hassu kuva Brick Lanelta

 

Päivä oli lämmin ja leppoisa. Ainut huono puoli oli, että joudui etsimään viime hetken hostia itselleni, koska edellisessä paikassa en voinut/halunnut enää majailla. Tästä syystä jouduin turhaan viettämään aikaa kahviloissa selaten Couchsurfing-sivua ja ladaten puhelinta (hemmetin iPhonien akut). Hosti kuitenkin löytyi. Ihanaa!!

Menimme illalla viettämään aikaa Camdenin baareihin toisen sohvasurffaajan kanssa. Camdenin viikonloppu markkinat ovat myös kuulemma käymisen arvoiset ja kanaalialue on ihana päiväsaikaan. Itse pääsin ihailemaan Cambenia valitettavasti vain lauantai iltana. Huristelin viimeisellä maanalaisella uuden hostini kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Seuraavana päivänä ehdin pikaisesti pyyhkäistä Oxford Streetin läpi, käydä ostamassa topin Brick lanelta (joka jäi kaivelemaan mieltä lauantilta) ja menin erään sohvasurffaajan kanssa istuksimaan Hyde Parkiin. Ihana hellepäivä, josta niin harvoin pääsee Skotlannissa nauttimaan.

 

Hyde Park & rowboats

 

Hassua, kuinka viimeisenä iltana aloin näkemään Lontoon aivan uudessa valossa. Kolme päivää on lyhyt aika ja kaikkea haluamaa ei yksinkertaiseti ehdi nähdä. Mutta jos ei ota stressiä siitä, mitä kuuluu nähdä ja tehdä, pääsee kunnolla nauttimaan lomasta. Näin juuri sen verran, kun kahdessa-kolmessa päivässä tarvitsee. Tunsin myös voitonriemua aina kun sain itseni paikasta A paikkaan B ilman mitään häslinkejä. Haaa!! Kyllä minä vielä Lontoon maanalaiset selätän.

Junamatkalla aloin jopa pohtia, josko pitäisi kuitenkin haastaa itsensä ja kokeilla Lontoossa asumista. Tässäkin kaupungissa on omat puolensa. Ihmiset ryntäävät pää toisena jalkana paikasta toiseen, tuntemattomat ei juttele ja harvoin hymyilevät, kaduilla haisee pissa ja asunnot ovat pieniä ja kalliita. Sisälläni asuva maalaishiiri huutaa hyi!! Edinburghin ja Helsingin kokoiset ”pikkukaupungit” riittää hyvin. Jokin kuitenkin Lontoossa viehättää. Näin isoon kaupunkiin mahtuu myös paljon hyvää, mielenkiintoisia paikkoja ja alueita, joka päivä jossain on meneillään jotain häppeningiä, tarjontaa (oli kyse sitten mistä vaan) on paljon, upeat näkymät ja korkeat kattoterassit. Niin ja sieltä pääsee halvalla pois :D

Toisaalta paluulennolla Edinburghiin juttelin mukavan skottimiehen kanssa. Hän auttoi minua laukkujen kanssa ja puhuimme niitä näitä lennon ajan. Minua hymyilytti. Eniten ikävoin Edinburghin leppoisaa tunnelmaa ja leppoisia ihmisiä.

On täällä kotonakin oikein hyvä. Paitsi ehkä tämä  hemmetin sää.

 

 

Junamatkalla lentälle löysin tämän laukun pohjalta. Brick Lanella jaettiin ilmaisia haleja ihmisille. Tapahtuman takana oli hanke ”talk to strangers”. Kuinka korkea kynnys sinulla on puhua tuntemattomille? Minulla se on vielä suhteellisen korkea.