Matkan onnistumiseen vaikuttaa mielestäni kolme asiaa:

1. Matka kohde

2. Oma mielentila ja asenne

3. Tuuri

Vaikka yksi kolmesta menisikin mönkään voi matka silti hyvin olla mukiinmenevä tai vaikka ihan huippu. Esimerkiksi Riejkaan, Kroatiaan mennessä olin innostusta täynnä ja valmis tekemään mitä vain jännää. Kokeilemaan riippuliitoa, canyoningia, koskenlaskua, mennä melomaan tai ihan mitä vaan. Kun saavuin perille ei kohde ollut ihan mitä odotin ja aktiviteettejä ei etsinnästä huolimatta löytynyt. Minut tuntien oisin helposti voinut turhauta ja pettyä, mutta koska olin hyvällä tuulella päätin, että tämä saa muuttua sitten kolmen päivät löhölomaksi, jossa vain otan rennosti. Ja mukavaa oli. Joskus taas olen mennyt tosi kivaan ja kauniiseen kohteeseen ja kaikki sinällään mennyt hyvin, mutta olen ollut väsynyt, kiukkunen, nälkäinen tai muuten vaan pahalla päällä ja näin itse pilannut matkani.

Toisinaan taas tuuri voi pilata matkan. Keskustelin asiasta erään sohvasurffari pojan kanssa. Hän kiven kovaan väitti, ettei tuuri voi mitenkään pilata matkaa, vaan kaikki on omasta asenteesta kiinni. Olen eri mieltä. Itse uskon, että on usein ihan tsägästä kiinni mitä mieltä olet kohteesta missä matkustat ja jos matka olisi mennyt kohteessa toisin, olisin voinut rakastua paikkaan. Mutta kuten edellä mainitsin omalla asenteella ON myös vaikutusta, ja merkittävä vaikutus onkin.

Otanpa tässä pari esimerkkiä omilta viimeaikaisilta reissuilta.

Esimerkiksi viimeisen viikon aikana kävin mm. Göteborgissa ja Frankfurtissa. Frankfurt oli vähän sattuman varalla valittu kaupunki. En ole kiinnostunut Saksasta sinäänsä maana, mutta koska kaupunkiin sattui menemään hyvin junia ja en ollut aiemmin käynyt, päätin käydä katsastamassa paikan. Hostinikin varoitteli jo minua, että kaupunki ei ole kovin kummoinen, eikä siellä ole paljon nähtävää tai tehtävää. Pidin kuitenkin paikasta. Hostini oli aivan huippu ja hommasi jopa minulle puoli-ilmaiset liput teatteriin ja menimme kirsikkana kakun päällä pelaamaan minigolfia hienoinpaan ja hulluinpaan minigolf paikkaan. Sanoisin, että kaupunkina Frankfurt on ihan jees. Suosittelen käymään, mutta se ei todellakaan ole lempikaupunkini Euroopassa. Silti olen todella TODELLA tyytyväinen että vietin siellä kaksi päivää ja näin jänniä paikkoja ja tapasin ihania ihmisiä.

Taas Göteborg oli paikka mistä en tiennyt mitään, mutta olin innostunut näkemään kaupungin ja ottamaan selvää mitä sillä oli minulle tarjota. Saavuin iltamyöhällä hostini luokse, joka olikin majoittanut toisen sohvasurffarin minun lisäksi pieneen huoneeseensa. Nukuin ohuenohuen retkipatjan päällä ja pieneen vilttiin kietoutuneena suhteellisen viluissani ja heräilin pitkin yötä. Olin siis erittäin kiitollinen, että sohvasurffari-tyttö majoitti minut, mutta toisaalta olisi ollut mukava tietää tarkemmin majoitusolosuhteet, ja että majoitus tilanne saattaa muuttua, jos hän haluaa majoittaa toisenkin sohvasurffarin, sillä Göteborgissa minulla olisi ollut varaa valita useammankin hostin välillä. Majoituksessa ei kuitenkaan ollut sinäänsä valittamista, mutta toinen huoneessa majoittunut sohvasurffari poika vei minut raivon partaalle. Yleisesti pidän ihmisistä, hyvinkin erilaisita ihmisistä. Kyseinen luonnonlapsi-jamppa ärsytti kuitenkin asenteellaan ”Aasian maissa on ihmisillä parempi olla. Pohjoismaissa ihmiset ovat kaavoihin kangistuneita ja onnettomia”. Kyseinen hippipoika vastusti kaikkea kaupallista, pysähtyi haistelemaan jokaista kukkaa ja puuta jonka ohitimme, vilkutteli vastaantuleville busseille ja ratikoille ja valitti kuinka muut ympärillä olevat eivät olleet yhtä iloisia ja vastaanottavia kuin hän. Jossain vaiheessa tämä kaikki ilo, positiivisuus, se että kaikkien pitäisi olla outolintuja ja pohjoismaisen kulttuurin mollaus meni yli. Göteborg oli kaupunkina oikein nätti, mutta sää oli huono ja puolet kauposta ja kaikki kiinnostavat museot olivat kiinni. Koska en jaksanut sekunttiakaan sohvasurffaripojan seuraa, hyvästelin hyvillä mielin Göteburgin ja lähdin matkaamaan kohti Tukholmaa. Tosin mielipiteeseeni kyllä saattoi vaikuttaa se, että olin nukkunut huonosti ja siksi huonolla päällä, mutta mielestäni asiaan vaikutti paljon se, että tuurini oli ollut Göteborgissa huonompi verrattuna esimerkiksi Frankfurtiin.

Tästä päästäänkin aasinsillalla aiheeseen onnellisuudesta ja siitä kuinka minua ärsyttää, että onnellisuuden pitäisi näyttäytyä sellaisena, että onnelliset ja itsevarmat ihmiset hyppii ja kiljuu, on riahakkaita, puhuu tuntemattomille, on aina äänessä ja samalla hoetaan kuinka elämä on ihanaa. Kyllä. Joskus onnellisuuteni näkkyy innokkuutena, MUTTA välillä minulle on onnea ihan se, että saan yksin käpertyä sänkyyn ja lukea lehteä tai tujoittaa aamubussissa istuessa ikkunasta maisemia omissa mietteissäni.

Onni ei ole tietynlaista, eikä sen tarvitse olla tietynlaista. Eri ihmiset tulevat onnellisiksi eri asioista. Yksi ja sama ihminen voi tulla onnelliseksi monista eri asioista ja näyttää onnelisuutensa eri tavoin.

En itse koe tarpeelliseeksi haistella jokaista puuta ja kukkakasta tai tervehtiä jokaista vastaantulevaa ihmistä ja oravaa, mutta en silti sano, ettenkö olisi avoin tai iloinen tai etten nauttisi elämästä.

Erilaisuus on rikkaus. Siksi juuri minusta olisikin typerää, että kaikkien pitäisi olla samalla tavalla erilaisia.