Niin se meni. 2 viikkoa kuin hujauksessa. Tuntuu hassulta olla täällä taas. Jotenkin tyhjältä.

Tuntui kuin olisin ollut jossain onnellisuuden kuplassa kaksi viikkoa ja kotiin palattua tämä kupla olisi vain puhjennut. Kaikki tuntuu mitättömältä, raskaalta ja niin… tyhjältä.

Reissu pikakelauksena:

Prahan jälkeen tuli Kroatia. Tai no, yökierros Munchenissä, nappasin bussimatkalla itselleni oppaan näyttämään parhaat paikat kahdessa tunnissa. Hauskaa oli.

Lopulta levottoman, hämmentävän ja väsyneen junamatkan päätteenä saavuttiin Riejeka,  kaupunki Kroatian rannikolla, jonka olin valinnut sattumanvaraisesti. Kun saavuin paikalle ei minulla ollut paikkaa missä yöpyä ja yleisestikään mitään tietoa koko kaupungista. Junasaseman vieressä oli kaksi nuhjuista kahvilaa ja valuutanvaihtopiste. That’s it! Olin järkyttynyt. Onko täällä edes hostelleja?! 

Hostelli löytyi ja iloksi sekä toisaalta pettymykseksi myös isohko ja kaupallinen keskusta H&M:ineen ja Zaroineen. Löysin kuitenkin Kroatiasta sen rauhan ja rentoutumisen mitä lähdinkin sinne hakemaan. Siinä rantabaarissa, yksin istuksiessa tajusin että nautin kovasti tästä. Siitä että sain yksin päättää mitä teen ja missä menen. Kukaan ei vaadi selityksiä miksi teen asiat kuin teen. Ei kompromisseja.

Tiedän ja tiesin kyllä olevani hyvin itsenäinen. Samaa olen myös kuullut noin jokaiselta tutultani. Olen aina pystynyt tekemään päätökseni itse enkä ole tarvinnut muilta apua. Toisaalta taas oma seura ja yksin olo on aina ennen ahdistanut. Tämän reissun jälkeen vähemmän.

Kaiken sen köllimisen ja helpon elämisen jälkeen tuli Venetsia. Venetsia oli kaunis. Olin hyvin relax fiiliksillä edelleen Kroatian jäljiltä, joten Venetsiassa en turhia stressannut ja hoppuillut. Harhailin vain pitkin katuja, istuin kahviloissa ja syöin hyvin, join viiniä, join viiniä vähän lisää, luin kirjaani, eksyin kujien ja kanaalien sokkeloissa, meinasin myöhästyä junasta ja löysin vihdoin itseni oikeasta junasta. Kuten sanottu, Venetsia oli todella upea ja suosittelen todella siellä piipahtamaan. Mutta tosiaan piipahtaminen riittää. Vinkki siis reilajille tai Euroopassa muuten vaan reissaajille. Venetsia on oikein manio yhden päivän reissukohde, jossa voi mukavasti ohikulkumatkalla piipahtaa ja siitä jatkaa seuraavaan kohteeseen.

Viimeinen määränpää oli Amsterdam. Sain jo aiemmin mainitsemaltani Dami ystävältä viestin. Hän oli lomalla Belgiassa. Ja tajoutui tulemaan Amsterdamiin ihan vain minua varten (päivitys aiempaan postaukseen liittyen, kyseinen herra on taas ”vapailla markkinoilla”). Mietin hetken mikä olisi järkevin ratkaisu tässä tilanteessa. Hankaloitanko asioita ennestään jos tapaamme taas työn ulkopuolisissa merkeissä? Halusinko edes seuraa vai seikkailla Amsterdamissa yksin? Minulle on aina sanonottu, että mietin asioita liikaa järjellä. Siinä yksin yöjunassa, hiukan yksinäisenä ja uupuneena ajattelin että hitot, ihan sama ja pistin viestiä ”jos ylimääräistä aikaa löytyy niin mikäs siinä”. Ja ylimääräistä aikaa näkyi löytyvän. Tapasimme sateisessa Amsterdamissa ja pyöräilimme ympäri kaupunkia. Ja tapasimme taas uudelleen kotiin palattua. En tiedä tarkalleen mihin tämä juttu johtaa, enkä sitä turhaan viitsi pohtiakaan.

Ja kaiken lisäksi olen päättänyt palata takaisin Suomeen. Koska nyt tuntuu siltä. Ja olen aika innoissani. Helsinki on upea kaupunki.

Rijekasta, Venetsiasta ja sateisesta Amsterdamista vielä tarkempia päivityksiä tulossa.