Reilibeibe ja Praha

Kuten jo mainittu Praha oli minulle puhdistautumisen aikaa. Ei siis tosiaan missään syvällisessä, hengellisessä mielessä vaan ihan kirjaimellisesti pääsi puhdistamaan hiukset ja kuteet!!

 

Edellisen yön rellestys ja valvominen oli vienyt voimat. Tarkoitus oli yrittää varata istumapaikkaa junassa jotta saisi otettua pikku torkut, mutta koska melkein myöhästyin junasta, ei varailuihin liiemmin jäänyt aikaa.

Praha oli saanut Berliinin reissulla paljon hehkutusta, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. Odotin jotain häikäisevät upeaa sillä Prahaa oltiin mm verrattu satumaahan jossain keskustelussa. Siksi hämmästyinkin kun asemalta ulos astuttua ensimmäinen ajatukseni oli ”kappas, Mikkeli!”. Ei siis sillä että Mikkeli mikään pettymys olisi, nätti kaupunki, olin vain odottanut jotai muuta. Okei kyllä Praha muuttui vähän vähemmän Mikkeliksi, siellä hetken pyörittyäni.

Kovasti en kuitenkaan ehtinyt Prahaa nähdä. Joku muu olisi saattanut haluta käyttää suurimman osan 24h Prahareissusta muuhun kun 12 tunnin ”päikkäreihin” tai istumalla puolitoista tuntia pesulassa, mutta minäpä vietin sen näin. Päikkärit olivat pelkkä vahinko ja pesula… Noh olosuhteisiin nähden pakollinen. Ehdin kuitenkin kiertää kaupunkia siinä välissä. Kaunis se oli, mutta mielestäni ei täysin hehkutuksen arvoinen. Tuntui että kohde on sellainen jossa pitäisi räpsiä paljon kauniita kuvia nähtävyyksistä ja maisemista. Minä kun en niin niistä perusta niin tuntui etten ehkä saanut kohteesta irti sitä mitä muut sai. 

 

Ei muistella kuitenkaan pahalla, eihän.