Tsuku tsuku lähdetään

 

Se oli sitten siinä. Kai. Vaikea käsittää vielä.

Ymmärrän kuitenkin hämmennyksestä ja väsymyksestä huolimatta, että yksi vaihe elämässäni on ohi. Vaihe joka on minua varmasti muuttanut paljon ja jota tulevaisuudessa palaan miettimään. 11 kuukauteen mahtuu huimasti kaikkea.

Olen oppinut arvostamaan tiettyjä juttuja Suomessa ihan hirveästi ja tiettyjä juttuja taas toivonut että Skotlannista voisi tuoda mukanaan Suomeen.

Koska kukaan tai mikään ei pakottanut lähtemään, palaa välillä katala ajatus siitä, josko olisikin pitänyt jäädä pidemmäksi. Pian kuitenkin palaa täydellinen zen siihen asiaan että tämä oli täydellinen aika lähteä.

Viime aikoina olen löytänyt 3 selkeää merkkiä siitä, että nyt on aika palata.

1) Molemmat kämppikset muutti kämpästä kuukausi sitten pois. 

2) Avainmörkö jonka sain kämppiksiltä muuttopäivänä päätti hajota lopullisesti viime viikolla. Pakko olla merkki!!

3) Kuukauden bussikortin vika päivä oli just tänään! Kätevää.

Tässä me sitten, hajonnut avainmörri ja meikä sanotaan heipat kodille, joka pian on vähän vähemmän koti kun vielä tänään aamulla. Fiilis on hyvä, päättäväinen, jännittynyt, odottava ja hitusen haikea. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ylpeys ja ilo. Vielä puolitoista vuotta sitten en osannut ajatellakaan että asuisin nyt tai olisin asunut ulkomailla.

  

 

Tälläistä se vaan on. Nyt alkaa uusi luku elämässä. Ja se on ihan hienoa.