Ystäviä etsimässä

 

Uuteen kaupunkiin muuttaessa täytyy aina nähdä vähän eforttia, jotta saa kavereita. Sanoisin olevani sosiaalinen ja helposti lähestyttävä, mutta tiedän silti, ettei uudet ystävät tule hakemaan sinua kotiovelta, vaan niitä täytyy löytää.

Muistaakseni kuusi kuukautta sitten, kun muutin tänne, uusiin ihmisiin tutustuminen ja sosiaalisoituminen kävi melko kivuttomasti. Sain muutamia jokapäivän tuttuja töistä ja pakko myötää, että kämppiksistäni oli suuri hyöty. En saanut heidän kauttaan varsinaisesti omia ystäviä. Heillä on kuitenkin iso ja aktiivinen kaveriporukka, ja koska minä olin aina tervetullut mukaan, en tuntenut oloani yksinäiseksi. Lisäksi tapailin hetken aikaa kämppikseni kaveria, ja tämä muutaman kuukauden deittailu ns. täydensi elämää mukavasti.

Jonain yksinäsenä perjantai-iltana olin kyllästynyt siihen, että minulla ei ollut omia, töiden ulkopuolisia kavereita. Päädyin epätoivoisena googlettamaan ”kuinka löytää kavereita Skotlannista”. Löysin sivun nimeltä citysocializer. Sinne piti luoda profiili, jossa kertoi millainen on, mitä tykkää tehdä, millaisia ystäviä etsii ja pistää kuva itsestä. Sitten ei muuta kun ruveta vaan etsimään mahdollisia ”kaverikandidaatteja”.

Kuulostaa vähän hassulta vai mitä? Ainakin minusta netistä kavereitten löytäminen tuntui todella luonnottomalta. Suomessa kavereita ei tarvinnut etsiä. Niitä tuli luonnollisesti ajan kanssa koulun, työn ja harrastusten ohella. Netistä kavereiden etsiminen tuntui… noh epätoivoiselta. Mutta epätoivoinen olinkin 😀  Päätin siis testata tätä nettikaveri-saittia. 

Koska sivuston ilmaisversiossa voi lähettää vain rajallisen määrän viestejä, piti harkita tarkkaan miten jäljellä olevat viestit käytti. Viestejä tuli jonkin verran, joihinkin vastasin, joihinkin en vain halunnut tuhlata viestejäni. Tyttö, joka kertoi olevansa Edinburgissa vain reilun kuukauden vaikutti mukavalta, mutta en halunnut tuhlata viestejäni ihmiseen, joka lähtisi pian pois. Kylmää, mutta voi voi.

Tutustuin, pariin tyttöön sivuston kautta ja päätimme tavata ja mennä yhdessä ulos. Toinen tytöistä tuli kaupungin ulkopuolelta, joten lupasin vielä majottaakin hänet.

Minua jännitti. Mitä jos homma olisikin ihan katastofi? Jos en pitäisikään heistä yhtään? Tai he minusta? En voisi paeta, koska olin kuitenkin luvannut majottaa tämän tuikituntemattoman tytön.

Samalla ajatus nauratti. Minua jännitti samalla tavalla, kun ensitreffeille mentäessä.

Kaikki kuitenkin kääntyi parhainpäin. Tutustuin kahteen aivan huikeaan personaan. Espanjalaiseen mimmiin, joka oli hyvin pippurinen ja päättäväinen ja ranskalaiseen tyttöön, jolla oli huikeita tarinoita kerrottavana ja joka luki minulle tarotkorteista. Muistan vielä kuinka tämän ranskistytön kanssa höpöttelimme, juorusimme ja kikattelimme sängyssäni, kun palasimme luokseni. Ihan samalla tavalla, kun Suomessa kavereitteni kanssa.

 Sain sivuston kautta myöhemmin muitakin ystäviä. Esimerkiksi aussimimmin, jonka kanssa suunnitelemme reissua Suomeen nyt kesällä.

Nyt olen kuitenkin palaamassa samaan pisteeseen kun tullessa. Jostain syystä nyt loppukeväästä/alkusyksystä on alkanut joku ihme muuttoliike. Suuriosa ystävistäni palaa kotimaahansa, joko kesäksi tai lopullisesti, ja osa ystävistäni lähtee reissaamaan.

Ei vaan ole reilua, että joudun tekemään saman alku tutustumisen jo toisen kerran!!!

Ei kuitenkaan auttanut jäädä murehtimaan. Palasin päivittämään citysosializer profiiliani. Ei en ole muuttanut Edinburghiin noin kuukausi sitten, ei en tee enää myyntityötä ja miksi olen laittanut noin tyhmän profiilikuvan itsestäni?

Löysin citysozialiserin kautta yhden tytön ja yhden pojan, jotka vaikuttivat mukavilta ja etsivät uusia kavereita, kuten minäkin. Olen jutellut heidän kanssa Facebookissa ja tytön kanssa tavattiin eilen ekaa kertaa ”livenä”. Sama tuttu ekojen treffien tunne palasi taas mieleen. Kun tapaa ihmisen ensimmäistä kertaa, ei voi ikinä tietää mitä odottaa. Tämä Kalifornialainen tyttö, jonka tapasin eilen oli oikein mukava. Minua aina kiinnostaa kuulla, miten ihmiset ovat päätyneet asumaan tänne. Tytöllä oli mielenkiintoinen tarina. Hän on juuriltaan skotti ja hänellä on sukua täällä, hän muutti lapsena Kaliforniaan, palasi pitämään välivuotta tänne, palasi takaisin kotiin, rupesi ikävöimään Edinburghia ja otti äkkilähdön takaisin, paljoa suunnittelematta.

Vaikka tyttö oli mukava, en tiedä tapaammeko enää. Olimme hyvin erilaisia. En tiedä. Näiden ”kaveri-treffien” jälkeen ei vaan jäänyt sellaista tunnetta, että meistä tulee parhaat kaverit. Toisaalta elämä voi yllättää.

Voisin sanoa, että kokemusteni perusteella nettitutustuminen ei ole huono vaihtoehto. Mutta huonojakin kokemuksia minulla on. Lisäsin yhden pojan fb kaverikseni muutamia viikkoja sitten. Hän kertoi, että etsii kavereita, kuten minäkin. Kuitenkin aloin saamaan pojalta viestejä kello 1 yöllä perjantaisin. Nämä kaikki seuraavat viestit ovat ko. pojalta (HUOM en siis ollut puhunut paljoakaan pojan kanssa facebookissa entuudestaan ja alla oleviin viesteihin en siis vastannut mitenkään):

”missä olet? mitä teet?”

”minulla on tylsää… kämppikseni eivät ole nyt viikonloppuna kotona”

”oletko vielä baarissa? Mitä teet sen jälkeen?”

”…tai mielummin vaikka nyt?”

Sama toistui nyt viime perjantaina:

”moi, missä menet? oletko ollut ulkona?”

”minulla on tylsää… ;)”

Siis… kenellä käy mielessä tehdä booty calleja tytölle, jota A) ei ole koskaan tavannut, B) jota ei tunne juuri yhtään C) joka on selkeästi ilmaissut, että etsii VAIN kavereita D) josta ei edes tiedä mikä hänen parisuhdestatus on??

Eli ikävä kyllä näitä friikkejäkin löytyy. Poistin pojan aika äkkiä fb kavereistani (en ymmärrä miksi en poistanut häntä kavereista jo viikko sitten) :D

Haluan kuitenkin uskoa ihmisistä hyvää ja uskon tälläisistä sivustoista olevan enemmän hyötyä kun haittaa. Ainakin minulle on ollut.

Sen lisäksi, että olen tutustunut mukaviin ihmisiin netin kautta, löysin myös nykyisen kämppäni/huoneeni netistä, Couchsurfingin/sohvasurffauksen kautta.

Muutto Edinburghiin tuli aika lyhyellä varoitusajalla ja minua oltiin varoiteltu, että kämpän löytäminen (varsinkin kun etsin hyvin halpaa sellaista) on vaikeaa. Etsin sivun kautta kämppää iselleni, mutta pääasiassa etsin kuitenkin houstia itselleni ensimmäiseksi parikisi päiväksi tai jopa viikoksi.

Sain viikon päästä viestin pojalta, joka kertoi, että voi majoittaa minut muutamaksi päiväksi, mutta hänellä saattaisi olla tarjota minulle myös huone. Huone oli budjettiini nähden vähän liian kallis, mutta pidin sitä kuitenkin hyvänä varavaihtoehtona. Ja aikakin minulla olisi paikka majoittua ensimmäiseksi pariksi päiväksi.

Pian kuitenkin poika kertoi, että hänen kaverinsa muuttaakin tähän huoneeseen…. MUTTA heillä on suurehko boxroom (vähän niin kuin suuri vaatehuone), josta voisi tuunata makuuhuoneen. Idea kuulosti epäilyttävältä, kunnes kuulin paljon hän halusi vuokraa. £100!!!  Siis kuussa.

Nyt siis olen elellyt jo 6kk minipienessä huoneessa, jossa on parvisänky, epämukava säkkituoli ja huonosti toimiva lamppu. Kämpässä kaikki on vähän vinksallaan, mutta saanpahan asua kahden maailman kultaisimman kämppiksien kanssa!

 

P.S. nyt ollaan TAAS myöhässä treffeiltä nro.2. Ei hitto!!