Kohtu ei ole politiikan pelikenttä

Taannoinen ulkoministeri Timo Soiniin kohdistunut luottamusäänestys ei ollut äänestys aborttioikeudesta Suomessa tai maailmalla. Siinä ei äänestetty Suomen olemassaolevan aborttilain muutoksista suuntaan tai toiseen, tai keskusteltu siitä miten Suomi valtiona suhtautuu aborttilakeihin maailmalla ulkopolitiikassa. 

Äänestyksessä päätettiin voiko Suomen ulkoministeri, joka on toistuvasti toiminut ja puhunut Suomen sisä- ja ulkopoliittisten linjausten ja prioriteettien vastaisesti, jatkaa tehtävässään ja nauttia eduskunnan luottamusta. Tuloksenhan me kaikki jo tiedämmekin.

Vaikka luottamusäänestys ei ollut äänestys abortista, sen ytimessä oli kuitenkin yksi asia: naisten ja tyttöjen oikeuksien asema Suomen poliittisessa päätöksenteossa. Äänestyksen tulos on selkeä viesti: nämä oikeudet ovat uhrattavissa. Niiden puolustaminen ja turvaaminen Suomen poliittisten prioriteettien mukaisesti on ulkoministerille valinnaista. 

Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa on neljä prioriteettia: kehitysmaiden talouksien kehittyminen työpaikkojen, elinkeinojen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi; yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyky; ruokaturva, veden ja energian saatavuus sekä luonnonvarojen kestävä käyttö; ja naisten ja tyttöjen oikeudet ja asema. Mitä jos ulkoministeri puhuisi ja käyttäytyisi jatkuvasti kolmen muun periaatteen vastaisesti? Jos ulkoministeri olisikin sitä mieltä, että ihmisoikeudet – jotka Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa ovat kaiken pohja ja perusta – eivät ole merkityksellisiä tai oleellisia kaupankäynnin ja talouden kasvattamisen kannalta? Että diktatuuri on toimivampi malli kuin demokratia? Että ilmastonmuutos ei ole vakavasti otettava ongelma? Nauttisiko hän yhä eduskunnan luottamusta? Tuskinpa.

Mutta kun kyseessä on ulkoministeri joka toistuvasti puhuu naisten itsemääräämisoikeuden ja seksuaaliterveyspalveluiden kaventamisen ja loukkaamisen puolesta, hallitus katsoo toiseen suuntaan. Se on selvä arvo- ja prioriteettivalinta. Naisten ja tyttöjen oikeudet ovat uhrattavissa politiikan valtapelissä, ja ulkoministerin annetaan jatkaa oman arvomaailmansa edistämistä Suomen valtion prioriteettien ja näennäisten arvojen vastaisesti. 

42670952_238846910123348_4850249680530964480_n.jpg

Naisten oikeudet eivät ole politiikan pelinappula. Naisten keho ei saa olla vallankäytön sotatanner. Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden ja -oikeuksien turvaaminen ja toteutuminen on avainasemassa naisten ja kohdun omaavien henkilöiden yleisten ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Siksi minä ja tyttäreni olemme tänään klo 12 eduskuntatalon portailla Naisasialiitto Unionin järjestämässä #Vaaravyöhyke – Naisten oikeudet vaarassa-mielenilmauksessa. Se mitä kenenkin kohdussa on tai ei ole on vain ja ainoastaan yksilön oma asia – mutta poliittinen valtapeli sinne ei kuulu missään tapauksessa. Toivottavasti tavataan eduskuntatalon portailla!

Kommentit (2)
  1. Tässä on viime kädessä kysymys siitä, mikä on ihminen. On tärkeää, että abortista keskusteltaessa tuodaan esiin myös näkemys, että abortti on murha. Se on yhtä perusteltu katsantokanta kuin muutkin näkemykset. Jos Soinilta vaaditaan, että hän ei saa vastustaa murhaamista, se on kohtuullisen kova vaatimus.

    Jokainen muodostaa asiasta itse kantansa, mutta moraalisissa kysymyksissä ei ole oikeaa tai väärää. Myöskään laki ei ole moraalinen ohjenuora.

    Pahasti dementoituneet vanhukset eivät enää ole ihmisiä. He ovat kuoria, joita elimistö jaksaa vielä kannatella, mutta varsinaisen ihmisyytensä he ovat menettäneet hermoston rapistumisen vuoksi. He eivät enää ymmärrä ympäristöään, itseään, kykene oppimaan uutta tai  välttämättä tunne edes kipua. He ovat näkyvä muisto entisestä ihmisestä, mutta itse ihminen läsnäolevana ja todellisena on poissa.

    Mutta jos joku poliitikko rupeaisi puhumaan siitä, että tapetaanpa dementikot, koska heidän hoitamisensa on niin kallista, niin kansa kuohuisi.

    Samaan aikaan abortointiin suhtaudutaan myötämielisesti, vaikka jokainen abortoitu sikiö on ihmisen alku, jossa on kaikki ainekset kasvaa ainutlaatuiseksi koskaan toistumattomaksi olennoksi. 

    Ero suhtautumisessa dementikkoihin, joilla on vain menetettävää, ja sikiöihin, joilla on paljon saatavaa, paljastaa moraalikysymysten tunnevaltaisuuden. Moraalifilosofit tuppaavat kuitenkin opettamaan, että moraali ei ole tunnetta vaan järkeä.

    Kun moraaliperiaatteitaan pohtii, täytyy valintansa pystyä jotenkin perustelemaan. Soinin näkemys perustuu uskoon, joka asettaa Jumalan ihmistä korkeammaksi auktoriteetiksi. 

     

     

  2. Haitulankeinussa
    28.9.2018, 08:23

    Erittäin hyvä kirjoitus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *