Intoa (tai kauhua) kotieläinpuistossa

Pikku-Koo rakastaa eläimiä. Koirat, kissat, linnut ja muut elikot saavat tytössä aikaan valtavan tunneryöpyn. Hän jäykistyy, kiljahtelee, osoittaa, korahtelee ja koiran ollessa kyseessä, hihkuu ”HAUVA!”. Niinpä päätimme viedä murun katsomaan koko päiväksi elukoita.

Koska Särkänniemen kotieläinpuisto on muuttunut Koiramäeksi, ovat sen lippuhinnat pompsahtaneet pilviin. Koiramäkeen päästäkseen kun täytyy ostaa rannekkeet koko perheelle. Niinpä valitsimme huomattavasti halvemman version (9 e / aikuinen) ja suuntasimme Sastamalaan Kiviniityn kotieläinpuistoon.

Yllätyin todella parkkipaikoilla vastassa ollutta tungosta. Puistossa oli satoja ja satoja ihmisiä, jotka onneksi kuitenkin hajaantuivat alueelle tasaisesti.

Eläinten lisäksi Kiviniityssä oli pomppulinnaa, keinuja, hiekkalaatikko, trampoliineja, mönkijöitä yms. Navetan ja ulkolaidunten kiertämiseen meni meiltä noin tunti. Pikku-Koo katseli suu auki nanduja, emuja, possuja ja etenkin lintuja. Tyttö ei suostunut istumaan rattaissaan, vaan eläimiä täytyi saada ihmetellä sylistä. Taisi siis vähän jännittää…

Minun mielestäni paikan paras puoli oli mahtavat mahdollisuudet piknik-hetkelle. Herkuttelimme kierroksen päätteeksi omilla eväillä, emmekä joutuneet ostamaan kallista sapuskaa ravintolasta (en tosin tiedä, minkä hintaista Kiviniityssä olisi ollut. Viittaan muihin vastaavanlaisiin paikkoihin).

Lupasin tytölle jo uutta käyntiä ensi kesäksi. Paikassa kun on selvästi paljon enemmän tarjottavaa hieman isommalle lapselle. Mutta nytkin se tarjosi meille ihanan kesäpäivän. Suosittelen. (Ilmainen mainos :))

Mutta nauttiko pikku-Koo aidosti, vai oliko hän enemmänkin peloissaan? Aina en voi olla ihan varma. Ainakaan itkua ei tullut kertaakaan.