”Yksitoikkoinen” eläintarhareissu
”Hauva!” ”Ei kulta, saukko.” ”Hauva!” ”Se on jakkihärkä” ”Hauva!” ”Karhu kulta, karhu.” ”Hauva!” ”Selvä, sovitaan sitten niin. Hauvahan se on tämäkin.”
Vietimme hetki sitten viidennen hääpäivämme romanttisesti koko perheen voimin Ähtärin eläinpuistossa. Olin ollut paikassa viimeksi ekaluokkalaisena luokkaretkeläisenä ja pelkäsin saapuvani 80-90-luvun yleisönsuosikin nuhjuisille raunioille.
”Hauva!”
Mutta paikka olikin ihastuttava! Koko eläinpuisto kulkee metsän keskellä järven ympäristössä. Muutaman kilometrin mittainen reitti tuntui luontopolun ja eläintarhan välimallilta. Joka paikassa tuoksui ihana metsä (ja toki eläinten p*ska) ja auringossa kimalteleva järvi oli turhankin houkuttelevan näköinen hellepäivänä.
Eläimiä näkyi paljon paahteesta huolimatta. Suosikkejani olivat villeinä leikkineet saukot ja karhut, joiden luokse saavuimme sopivasti ruokinta-aikaan. (Kannattaa muuten ottaa selvää eläintarhan aikatauluista ja yrittää tähdätä häkkien luokse ruokinta-/infoaikaan.)
”Hauva!”
Rakas yksivuotiaamme koki eläintarhan kuitenkin melko yksitoikkoiseksi. Häkki toisensa jälkeen oli täynnä ”hauvoja”. Isompia, pienempiä, karvaisia ja karvattomia, mutta ”hauvoja” kaikki tyynni. Yksitoikkoisuus ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan, jokainen ”hauva” oli ihmeellinen ja aiheutti riemukkaita kiljahduksia.
”Hauva!”
Eläinpuistoon olisi voinut tuoda omat eväät (matkalla oli jopa kaasugrillejä!), mutta me suuntasimme lounaalle viereiseen Mesikämmeneen. Ihan kelpo paikka sekin.
Tänne tullaan uudestaankin. Ehkä ensi kesänä häkeistä löytyy muitakin eläimiä.