”Kyllä se nyt tekee hampaita”

Puolivuotias pikku-Koo on edelleen hampaaton. Tämä siitä huolimatta, että hänen on jo kolmen kuukauden ajan povattu tekevän hampaita.

Äitiyspakkauksen hammasharja odottaa vielä muovissaan.

Kolmen kuukauden ikäisenä vauva alkoi työntää sormiaan suuhunsa. ”Kyllä se tekee hampaita”, sanoi äitini. Nelikuisena hän rupesi lutkuttamaan ikeniään ja yöunet muuttuivat hetkellisesti risaisiksi. ”Varmaan hampaita tulossa”, tiesi neuvolantäti.

Viisikuisena alkoi valua kuola. ”Hampaita”, sanoivat sisarukseni. Nyt suuhun menevät ihan kaikki käsiin saatavat tavarat. ”No nyt se tekee hampaita, ihan varmasti”, uskovat ystäväni.

Joko pikku-Koo tekee hampaitaan kuin Iisakin kirkkoa, tai sitten kaikki yllä mainitut oireet ovat olleet jotakin muuta, sillä yhtä ainoaa hammasta ei ole suuhun noussut. Eivätkä ikenetkään pullota pahasti.

Minua ei kuitenkaan huoleta. Erään lääkärin sanoin: ”oletteko koskaan kuulleet lapsesta, jolle ei olisi kasvanut hampaita ollenkaan?”.

En ole siis vielä googlannut vauvatekareita.