Ällöttävä aamuyllätys

Nukuimme tänään pikku-Koon kanssa myöhään ja kömmimme vällyjen alta vasta yhdentoista jälkeen. Yöpakkasten jäljiltä kotimme oli viileä ja päätin sytyttää takkaan ihanan lämmittävän ja kotoisan tulen.

Yhdestä takkapuusta löytyi kuitenkin ällöttävä yllätys.

Tämä pikkuruinen hiirulainen oli reppana liiskaantunut jossakin välissä puiden väliin. Oli ihan kuiva koppura. Mutta ällöttävä sellainen. Epäuskoisena tuijotin ällötystä ja mietin, mitä tehdä seuraavaksi. En halunnut iljetystä sisäroskikseemme, mutta en viitsinyt kipata sitä pihaankaan. Näppäränä muijana tungin sen vaan takkaan ja katsoin kun se paloi. Sinne meni.

Myöhemmin mieleeni tuli, että olisin voinut viedä sen ulkoroskikseenkin. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Tuli oli vienyt omansa, kuin noidan roviolla.

Inhottavinta tässä on se, että tuo takkapuu on ollut kodissamme sisällä jo useampia päiviä puukopassa. Onneksi pikku-Koo ei osaa vielä liikkua. Se olisikin vasta ollut ihanaa, kun tuo koppurainen otus olisi löytynyt pikkuruisesta kourasta. Taidan jatkossa katsoa halot läpi tarkkaan ennen kuin tuon ne ulkoa.

Mutta takkatuli oli tänäkin aamuna ihana meidän molempien mielestä. Pikku-Koo rakastaa makoilla tulen edustalla ja tuijotella liekkejä.

Ja ihan näin sivuhuomautuksena, pidän vauvan kyllä kaukana tulesta. Enkä jätä niitä kahta vartioimatta.