Birdcherry kertoi Aasinsiltoja-blogissaan aikovansa lukea kaikki kirjahyllynsä lukemattomat kirjat. Myös Lilyn toimitus kehotti ihmisiä lähtemään projektiin mukaan. Kävelin kirjahyllyni ääreen ja aloin laskea kirjoja, joita en ole vielä lukenut. Reilusti toista sataa niitä on. Huh. Tässä osa kirjahyllystäni, jonka aarteista moni odottaa vielä avaamista. Jos siis aloitan projektin nyt, olen valmis ehkä kymmenen vuoden päästä. Kirjahyllyni […]

Sunnuntai oli suuri päivä. Ensimmäisen isänpäivän lisäksi vauvamme sukelsi ensimmäistä kertaa. En muista, milloin olisin jännittänyt yhtä paljon. Pikku-Koo ei varsinaisesti vielä rakasta vauvauintia. Yleensä puoleen tuntiin mahtuu aina itkua ja alahuulen lerpatusta, vaikka nykyään enenevässä määrin myös hymyjä ja roiskimista. Kaiken a ja o ovat päiväunet ja ruokailu juuri ennen uintia. Tällä kertaa unet […]

Matkalla isänpäivän viettoon poikkesimme Tuurin Veljekset Keskisellä. Kutsuako tuota paikkaa nyt ostosparatiisiksi vai -helvetiksi. Keskisen kyläkauppa on sopivasti mummola-matkamme varrella, joten piipahtaminen ei pidennä matkaamme lainkaan. Tämän vuoksi paikassa tulee käytyä silloin tällöin. Olen käynyt Keskisellä ostoksilla lapsuudestani saakka, enkä siksi näe paikassa mitään hohdokasta. En voi ymmärtää, miksi joku lähtee into piukeana bussilla Etelä-Suomesta […]

Tänä vuonna saan vihdoin kutsua häntä isäksi. Niin pitkään sitä toivoimme. Kahden vuoden ja neljän varhaisen keskenmenon jälkeen vuosi sitten isänpäivänä odotimme jo salassa. Kädet hakeutuivat vatsalleni, jonka sisuksissa kasvoi pikkuruinen alkio. Jospa ensi vuonna saisin herättää mieheni onnittelulaululla vauva sylissäni. Hankalimpina aikoina surin eniten sitä, etten voi antaa miehelleni sitä suurta tunnetta, minkä vain oma lapsi […]

Lähdin torstai-iltana viettämään laatuaikaa rakkaan ystäväni kanssa. Pääsin pitkästä pitkästä aikaa yhteen lempipaikoistani: teatteriin! Olimme valinneet iltamme viihdykkeeksi Tampereen teatterin Veriveljet-musikaalin, joka kertoo perheenäidin vaikeasta valinnasta. Rouva Johnstone (Rinna Paatso) on köyhä viiden lapsen äiti, jonka mies lähtee nuoremman naisen matkaan. Hän saa kuulla odottavansa kaksosia, mutta uutinen ei ole pelkästään iloinen. Sosiaaliviranomaiset kolkuttavat ovilla […]

Nukuimme tänään pikku-Koon kanssa myöhään ja kömmimme vällyjen alta vasta yhdentoista jälkeen. Yöpakkasten jäljiltä kotimme oli viileä ja päätin sytyttää takkaan ihanan lämmittävän ja kotoisan tulen. Yhdestä takkapuusta löytyi kuitenkin ällöttävä yllätys. Tämä pikkuruinen hiirulainen oli reppana liiskaantunut jossakin välissä puiden väliin. Oli ihan kuiva koppura. Mutta ällöttävä sellainen. Epäuskoisena tuijotin ällötystä ja mietin, mitä […]

Tyttäremme ei varsinaisesti enää tarvitse lisää vaatteita. Rakas aviomieheni katuu nykyään sanojaan. Raskaasti. Katumuksen herättännyt keskustelu käytiin raskausaikanani, kun kannoin kaupoista vaatteita tulevalle vauvallemme. Iso-Koo: ”Mikset sä koskaan shoppaile nettikaupoissa?” Minä: ”En jotenkin osaa. Mieluummin ostan vaatteet oikeista kaupoista, missä niitä saa hiplailla.” Iso-Koo: ”Kokeilisit. Musta olis hienoa, jos sä ostelisit vaatteita netistä.” No, voin ilmoittaa, […]

Neljä vauvaa, neljä mammaa ja hirveä määrä meteliä. Kuinka tämän kaiken keskellä selvisi Tampereen Ikea ja etenkin sen asiakkaat? Koeryhmällämme oli mukanaan kolmet vaunut ja yksi vauvaistuimellinen ostoskärry. Ja neljä vauvaa, joiden tarpeet täytyi tyydyttää heti. 1. Ruokailu Aivan ensimmäisenä testiryhmämme valloitti Ikean ravintolan, koska ryhmän ainoa mieshenkilö oli vailla soseitaan. Neljästä vauvasta kolme elää […]

  Tiedättekö sen tunteen, kun maito herahtaa rintoihin, ja tajuat samalla, että perhana. Mulla ei ole tissiliivinsuojia. Reagointiaikaa on nanosekunti, tai paitasi on kauniisti märkänä. Kaikki alkoi aamulla, kun nukuimme pommiin. Heräsin yöpaidassa vauva vierelläni kymmeneltä, kun puoli yhdeltätoista piti olla jo kaukana muualla. Hirveän härdellin keskellä muistin kyllä pukea vauvalle kaikki asiaan kuuluvat varusteet, mutta omat […]

  Neljä kuukautta vanha tyttäreni nauttii jo lukemisesta. Uskokaa pois, nauttii se! Lukiessani pikku-Koo räpeltää sivuja, ”lukee” itse ääneen ja istuu onnellisena sylissäni tuijottelemassa värikkäitä kuvia. Luemme kovakantisia kirjoja, koska niitä vauva voi rauhassa kosketella ilman paperihaavoja tai repeileviä sivuja. Suosikkejamme ovat lorulliset kirjat, kuten äitiyspakkauksen mukana tullut Pikku poron päivä (Tittamari Marttinen). Mieheni, eli iso-Koon mielestä […]