Haastetta kotitöihin

Pikku-Koosta on tullut varsinainen kömpijä. Tyttö nousee, kiipeää ja tunkee joka paikkaan, joka aiheuttaa arkeemme uusia haasteita.

Jos menen vessaan, on tyttö takaisin tullessani luultavasti joko a) nuolemassa kenkien pohjia, b) kiipeämässä portaita (portti on olemassa, muttei vielä paikallaan) tai c) seisomassa jotakin hyvin huteraa esinettä vasten laattalattialla. Meillä käydäänkin nykyään vessassa ovi auki. Nyt ymmärrän, miksein oma äitini muista vieläkään sulkea vessan ovea.

Imurointihan meillä on ollut hankalaa jo pitkään pikku-Koon imuripelon vuoksi (uutena pelkona on muuten ruohonleikkuri, hui kauhistus!). Nyt haastavaksi on heittäytynyt myös tiskikoneen täyttö ja tyhjennys.

Tyttärelleni on kehittynyt äärimmäisen tarkka kuulo. Kun hän kuulee olohuoneeseen, että keittiössä avataan astianpesukone, kiihtyy vauhti nollasta sataan sekunnissa. Pikku-Koon mielestä maailmassa ei ole ehkä mitään yhtä kiinnostavaa kuin astianpesukone.

Ensimmäinen tehtävä nykyään onkin poistaa astianpesukoneesta puukot ja veitset, jotta pikkuruinen keittiöapulainen pääsee tutkailemaan koneen sisältöä. Välillä typy kömpii jopa kokonaan koneen sisälle.

Pesukonerakkaus ulottuu myös pyykinpesukoneeseen. Edestä täytettävää konetta voisi tuijottaa tuntitolkulla. Vauuu!

Voi kun tämä rakkaus säilyisi. Pyykkäävä ja tiskaava teini-ikäinen tytär on haavekuva, jonka en kuitenkaan usko toteutuvan.