Hampaaton kannibaali

Hulkmaisen hirviön lisäksi meillä asuu kannibaali. Sillä ei ole vaan vielä hampaita. Mutta voin kertoa, että kannibaali saa silti pahaa aikaiseksi.

Kannibaali järsii leluja, omia käsiään, harsoja, mattoa, sukkaa, hihaa, äidin ja iskän kättä, kaikkea. Tämä ei kuitenkaan haittaisi. Olkia kohauttaen voisi todeta, ”se tekee hampaita”.

Mutta rakas kannibaalimme on aloittanut ihanan uuden harrastuksen; tissipurennan. Kivikovilla ikenillä on kiva nasauttaa tissiä, kun nänni liiskaantuu sinne väliin niin mukavasti.

Sain ongelmaan neuvoja muilta äideiltä ja nyt olen ikenien nasautuksen jälkeen kiljaissut lujaa ja vetäissyt tissin pois. Kannibaali ei säikähdä. Hän nauraa. Hersyvää paskaista naurua. Ja hetken päästä tekee sen uudestaan.

Hampaita odotellessa.