Huutokauhuraivokohtaus ravintolassa
Päätimme eilen alkuillasta lähteä ravintolaan koko perheen voimin. Mukaamme lähti myös meillä kyläilemässä ollut mieheni veli. Ravintolaksi valitsimme aina niin herkullisen intialaisen, Nanda Devin Tampereen keskustasta.
Kaikki alkoi hyvin. Olin kehittänyt itselleni aivan järkyttävän kovan nälän ja ravintolaan saapuessamme ihanat tuoksut saivat vatsani huutamaan. Pikku-Koo oli nukahtanut matkalla istuimeen, jossa toivoimme hänen jatkavan uniaan.
Ravintola oli kuin ammuttu täyteen ja siellä oli kuuma, varmasti noin 30 astetta. Tyttö heräsi istuimestaan hikimärkänä. Ehdin ottaa seisovasta pöydästä alkukeiton ja sain muutaman lusikallisen suuhuni kunnes se alkoi.
Ensin tyttö katseli ympärilleen ihmeissään. Sitten suupielet alkoivat vetäytyä alaspäin. Hetken päästä itketti vähän ja lopulta hän huusi täristen.
Mikään ei auttanut. Ei isän syli, ei äidin. Ei tissi ruokapöydässä eikä vessassa. Ei huomion kiinnittäminen muualle eikä rauhalliseen soppeen vetäytyminen. Tyttö huusi kuin tapettava. Läheisessä pöydässä naisen sylissä naureskeli lähes saman ikäinen vauva tyytyväisenä. Ja minä katsoin ruoasta nauttivaa seuruetta kateellisena ravatessani ympäri ravintolaa infernaalista huutoa huutava muksu sylissäni.
Lopulta oli tehtävä ikävä päätös. Noin kymmenen minuutin huudon jälkeen pakkasin tytön istuimeen ja lähdin kyyneleet silmissä poltellen kotiin.
Kotona pikku-Koo nauroi heti onnellisena.
Korvaava illallinen
Mistä kohtaus sitten johtui? Olen käynyt tytön kanssa ravintoloissa harva se viikko, parhaina monta kertaa. Ehkä kuumuus, keskeytynyt uni, voimakkaat tuoksut ja hirveä määrä ihmisiä olivat yksinkertaisesti liikaa.
Miksi sitten annoin lapselle periksi ja lähdin kotiin? Ensinnäkään en halunnut kiduttaa lasta – häntä selvästi pelotti. Tämä oli tärkein syy. Toisekseen en olisi itsekään nauttinut ruokailusta toisen huutaessa. En, vaikka olin järkyttävän nälkäinen ja vaikka rakastan intialaista ruokaa. Kolmanneksi en halunnut pilata toisten iltaa. Aivan meidän vieressämme istui seurue, joka oli syömässä ennen teatteriin menoa. He tuskin olisivat olleet iloisia huutavasta seurasta.
Kotona minua odotti eilisen rieskapitsan jämät, suklaalevy ja nachoja. Ja mikä tärkeintä, tyytyväinen vauva.
