Ihana kamala purkkiruoka

”Saa nähdä, miten käy. Meillä kun on syöty pelkkää kotiruokaa”, maalailin yhdelle jos toisellekin ystävälleni ennen lomaamme. Suunnitelmissa oli syöttää pikku-Koolle purkkiruokaa, koska en halunnut viettää reissua köökin puolella. Lisäksi soseiden teko mökkiolosuhteissa olisi ollut haastavaa.

Olin kuullut monelta eri ihmiseltä, että kotiruokaan tottunut vauva saattaa vierastaa purkkiruoan makua. Ja tietysti kotiruoka on paremman makuista kuin kaupan valmiit.

Vai onko?

Omaan nenään ja suuhun ensimmäiseksi avattu nautasosepurkki haisee ja maistuu aivan erilaiselta. Epäluuloisessa annan tytölle ensimmäisen lusikallisen. Ei se varmaan kyllä näitä syö, vain äidin pöperöt kelpaavat.

Mutta pah. Lasta ei puistata, ei yökötä. Hän nielaisee ruoan heti ja avaa suunsa kuin linnunpoika. En ehdi lappaa ruokaa tytön suuhun sitä tahtia, mitä hän sitä haluaisi. Tällaisella ruokahalulla vauva ei ole syönyt koskaan ennen mitään muuta kuin puuroa.

Sama kuvio toistui koko viikon kaikkien ruokien kanssa. Arkeen paluu alkoi jännittää. Mitä käy itse tehdyille soseille, joita on koko pakastin täynnä?

Onneksi pikku-Koo kelpuuttaa kuitenkin edelleen myös äitinsä pöperöt. Mutta ei yhtä suurella ruokahalulla.

Miten tähänkin nyt sitten suhtautuisi?