Kotiäidin itsepetos: Aina vaiheessa

”Pikku-Koo ei nuku öisin. Varmaan joku vaihe.”

”Tyttö ei syö. Varmaan joku vaihe.”

”Vauva roikkuu koko ajan tissillä. Varmaan joku vaihe.”

”Meillä ei olla nukuttu kunnon päikkäreitä ikuisuuksiin. Varmaan joku vaihe.”

Pienen vauvan ja tämän vanhempien elämä on täynnä toinen toistaan seuraavia vaiheita. Selätät yhden ja toinen kolkuttelee jo ovella. Mihin tahansa vaivaan löytyy aina selitys: vaihe.

Vaiheissa on se hyvä puoli, että niillä on alku ja loppu. Vaihe päättyy aina joskus, vaikkakin sen kesto on hyvin vaihteleva. Toinen kestää vain pari päivää, toinen jopa pari kuukautta.

Ehkäpä vaihe-keskustelu onkin vain äitien itsepetosta. Sen avulla voidaan löytää vastaus jokaiseen vaivaan ja uskotellaan, että tämäkään tilanne ei kestä loputtomiin.

Vaihe-apua saa myös kanssaäideiltä.

”Meillä tuo vaihe kesti kaksi viikkoa. Älä huoli, kyllä se menee ohi.”

”Meilläkin oli tuo vaihe, se oli aika raskasta. Yhtään en muista kauanko se kesti, mutta kyllä se menee ohi.”

Mutta on niitä vaiheita ihaniakin. Nyt pikku-Koolla on meneillään hassutteluvaihe, suukotteluvaihe ja ”syö sääkin mun tuttia” -vaihe.

Koko vauvaikä on aika ihana vaihe.