Leikkipaikkana maailma

Pikku-Koon elinpiiri on laajentunut kesän myötä hurjasti. Lämpiminä päivinä takaovemme on ollut jatkuvasti auki, ja tyttö on saanut vapaasti päättää, haluaako hän leikkiä sisällä vai ulkona. Kuistilla odottaa oma ulkolelulaatikko (tai oikeastaan kylpyamme), jonka aarteiden pariin hän hakeutuu monta kertaa päivässä.

Usein kuistilta lähdetään seikkailemaan myös nurmikon puolelle. Ihaninta ovat voikukat, joita kerätään innolla. Suuhun. Muutenkin kaikkea täytyy maistaa ja yleensä sitä kiihtyvämmällä tahdilla, mitä lähemmäksi äiti saapuu.

Mutta kaikista huipuinta ulkoleikeissä ovat olleet:

1. Polskuttelu

Tätä parempaa ei ole. Kahluualtaaseen lasketaan vain hieman pohjalle vettä, ja pikku-Koo polskii itsensä väsyksiin. Hän ryömii vedessä vatsallaan ympäri allasta, läiskii käsillään ja painaa kasvojaan veteen hörppiäkseen. Kertakaikkisen ihanaa.

2. Hiekkaleikit

Tämä on lähes yhtä ihanaa kuin polskuttelu. Hiekkalaatikolla ei tarvita yleensä edes leluja. Pikku-Koo kaivaa käsillä, liu’uttaa hiekkaa sormiensa välistä ja heittää sitä päälleen. Hiekkalaatikkoleikit loppuvat yleensä huutoon, kun puistosta täytyy lähteä kotiin.

Näytin iso-Koolle videota lapsestamme puiston hiekkalaatikolla. Hän meni huolestuneen näköiseksi. Ryppy silmien välissä sileni hiukan, kun vastasin huoleen jo ennen esitettyä kysymystä. ”Katsoin kyllä ensin, ettei hiekan alla ollut huumeneuloja.” (Ai mekö hysteerisiä?)

3. Keinu

Ihan huikean kivaa.